|
|
| Rivi 31: |
Rivi 31: |
|
| |
|
| [[Hiontalaitteet ja esimerkki]] | | [[Hiontalaitteet ja esimerkki]] |
|
| |
| '''1. Laitteet ja hiontaesimerkki'''
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus01.jpg]]
| |
|
| |
| Kiillotuskoneen saa tehtyä edullisesti vaikkapa halvasta penkkihiomakoneesta.
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus02.jpg]]
| |
|
| |
| Tärkein osa konetta on kierteinen kartiokara.
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus03.jpg]]
| |
|
| |
| Hiomalaikka pureutuu karan kartiokierteeseen tiukasti.
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus04.jpg]]
| |
|
| |
| Tässä on valikoima erilaisia hiomalaikkoja. Vasemmalla huopalaikat, sitten erikokoisia räsylaikkoja, kumilaikat ja äärimmäisenä oikealla liuskahioma-, sisal- ja messinkiharjalaikat.
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus05.jpg]]
| |
|
| |
| Tämä omatekoinen nauhahiomakone on palvellut jo yli kaksikymmentä vuotta.
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus06.jpg]]
| |
|
| |
| Tärkeä väline alku- ja välihionnassa on ns.filssikapula. Puukapulan ympärille on pingoitettu hiomakangasnauha.
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus07.jpg]]
| |
|
| |
| Hiomaesimerkkinä on tässä 2,5 mm paksu kylmävalssattu teräslevysuikale. Nauhahiomakoneella on hionta aloitettu hiomalla pintaa ristiin. Nauhan karkeus 80.
| |
|
| |
| [[kuva:Hiontajakiillotus08.jpg]]
| |
|
| |
| Tässä on hiottu huopalaikalla ja karkealla vahalla nauhakoneen jälkeen. Tulos toivoton. Välihionta hienommalla karkeudella tarvitaan.
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus09.jpg]]
| |
|
| |
| Jos kappaleen pintaan alkaa hionnan aikana tulemaan mustaa vahajätettä, on hiomakone liian tehoton, kierroksia liian vähän tai hiontapaine riittämätön.
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus10.jpg]]
| |
|
| |
| Tässä on käytetty filssikapulaa välihiontaan.
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus11.jpg]]
| |
|
| |
| Tulos ei vieläkään ole edes tyydyttävä. Nauhahiomakoneen hiomajäljistä on jäänyt säteittäisiä hiomanaarmuja, vaikka on yritetty tosissaan hioa huopa- ja räsylaikoilla.
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus12.jpg]]
| |
|
| |
| Nyt kannattaa ottaa sisal- tai kumilaikka käyttöön. Näissä laikoissa hioma-aine on itse laikassa .
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus13.jpg]]
| |
|
| |
| Jälki alkaa jo näyttää kohtuullisen hyvältä.
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus14.jpg]]
| |
|
| |
| Huopalaikalla saadaan välttävä kiilto.
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus15.jpg]]
| |
|
| |
| Näitä jälkiä ei räsylaikalla saa helposti pois.On siis vielä kerran palattava karkeampaan hiontaan.
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus16.jpg]]
| |
|
| |
| Teräslatan pää alkaa olla kelvollinen.
| |
|
| |
| [[Kuva:Hiontajakiillotus17.jpg]]
| |
|
| |
| Tällaiseen tulokseen tulisi pyrkiä. Tämän kuvasarjan opetus ja ydin on se, että oikotietä onneen ei ole vaan hiomavaiheet on käytävä läpi järjestyksessä. Aikaa meni tähän hiontasessioon noin 15 minuuttia.
| |
Versio 1. tammikuuta 2010 kello 04.39
Puhallus
Puhallusmateriaaleja on monenlaisia. Hiekka-, lasikuula-, pähkinärouhe- taikka soodapuhallus esimerkkeinä. Käytettävän aineen koostumus riippuu puhallettavasta kappaleesta ja tarkoituksesta.
Kvartsihiekka on kielletty koska sen pöly muodostaa tukkeumia keuhkoihin (ei poistu keuhkoista vaan "kökkööntyy" sinne).
Puhaltamalla voidaan poistaa mm. hapettumat, ruosteet taikka vanha maali.
Esimerkkinä lasikuulapuhalluksella saadaan alumiinin pintaan himmeä silkinhohto.
Puhallus sopii monille materiaaleille. Lasi, alumiini, rauta ja teräs.
Puhallusta voidaan tehdä joko avolaitteilla hukkaavalla menetelmällä taikka puhalluskaapissa, jolloin puhallettavaa ainetta kierrätetään. Silloin puhalluskaapin koko ratkaiseen puhallettavan kappaleen koon.
Hionta
Kappaletta hiottaessa aloitetaan karkeammalla ja siirrytään asteittain hienompiin hiontapapereihin.
Hiontapapereiden karkeus menee niin, että pienemmällä numerolla on karkeammat esim 80 ja suuremmalla numerolla hienommat kuten 600.
Hionta voidaan suorittaa joko käsin taikka koneen avustuksella.
Koneita on joko käsikoneita taikka kiinteitä penkkikoneita. Käsikoneet voivat olla joko sähkökäyttöisiä taikka paineilmatoimisia.
Hionta ja Kiillotus
Kiillotuksessa pyritään saamaan pinta mahdollisimman virheettömäksi.
Pinnassa on huomioita sen suoruus, eli ettei kiillottaessa tule aaltoja taikka monttuja kappaleeseen.
Kappaleen kromausta varten pinta pitää saada täysin peilipinnalle sillä kromi ei peitä mitään naarmuja, päinvastoin saattaa tuoda niitä enemmän esille.
Alumiini voidaan jättää kiillotuksen jäljiltä ilman varsinaista pinnoitetta (kirkaslakka, kromaus). Alumiini on hyvä kastaa kiillotuksen ja puhdistuksen jälkeen sinoliin tms isopropanolialkoholiin. Pinta pysyy silloin pidempään kiiltävänä.
Tässä esimerkki hionnasta ja kiillotuksesta Happosen Timon kotisivuilta [1]
Hiontalaitteet ja esimerkki