Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Keskustelualue H-D harrastajille

Valvojat: Pertti, pressa

Avatar
lakeudenmies
Viestit: 58
Liittynyt: 23:16 17.01.2011.

Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Viesti Kirjoittaja lakeudenmies »

Tervehdys hyvät HD-herrasmiehet ja -naiset! Olen lueskellut tätä foorumianne jo pari vuotta, ja ehkäpä uskallan nyt kirjoittaa jokusen rivin minäkin. Parasta antia minulle täällä ovat pienet kertomuksenne liittyen omiin HD-kokemuksiinne. Tässä perheemme HD-touhua tähän asti (älkää huolestuko, tapani noin yleensä on kirjoittaa lyhykäisesti ja harvakseltaan).

Siis, oma historiani kaksipyöräisistä on se hyvin perinteinen: tunturi-mopo 70-luvun alussa, kolmepuolikas kawa jne. jne. jatkuen CBX-tuuttihondaan 80-luvun puolivälissä, ja tässä kohdassa lasten tulo perheeseen lopetti "hulluttelut" (vaimon ilmaisu) "tärkeämpien asioiden" tieltä.

Pari vuotta sitten kävin syksyn lehtien jo varistessa tyypittämässä tuttavan hayabusan tuossa moottoritien rampeilla, ja totesin, että ei hitto, miksi jätinkään kaksipyöräiset niin pitkäksi aikaa unholaan!! Pankin avustuksella löytyi omakseni, ensi lumien jo sadellessa, yhden kesän ajettu busa. Sitä hiblailin talvipuhteina, laittelin hiilikuitusliparia ym. pakko-optiota.

Kevään tullen sitten alkoi riemu saadessani todeta, että kyllä vaan pyörätkin on 20 vuoden aikana kehittyneet, tuttu tuntuma löytyy yhä selkäytimen syvyyksistä, ja ajokilometrejä alkaa kertyä tasaiseen tahtiin. Ajan vähintään 20.000 km ajokaudessa.

Tuli sitten kyläkutsua tuonne parinsadan kilometrin päähän, sinne siis pyörällä ja vaimo kyytiin, varusteet häntä varten oli jo valmiiksi hankittu. Tuossa 150 kilometrin jälkeen tauolla hän toteamaan, että " HÄN ei ala täällä kyydissä vyöruusuna oleilemaan ja pelkäämään!". Aha? Loppu ajokaudesta siis yksinajelua tiedossa, ajattelin, oikeastaan helpottuneena. Valitettavasti vaimon lause oli vielä kesken. " Mä haluan AJAA ITSE! "

Aha. ...No voi ny v**tu. Nythän se myrkyn lykkäs, pohdin ääneti.

Matkan paluuosuudella mietiskelin näin mielessäin. Onko oikeastaan parempaa laatuaikaa kuin harrastaa yhdessä moottoripyöräilyä? Siinäpä yhdistyisi harrastaminen ja niin sanottu avioliiton hoito. Mikäpä hälle pyöräksi? Hänellä on toki 70-luvun autokorttien perintöoikeus mp:n ajamiseen, mutta ajokokemus rajoittuu tyttöiän mopoiluun silloin kauan, kauan sitten...

Jospa HD Sportster 883 Low? Sehän on naiselle sopivan matala, tehotkin semmoiset maltilliset, että ei varmaankaan karkaisi naiseltani helpostikaan käsistä! Hoodeita ollaan usein kuolattu tuossa "lähikaupassa", milloin ollaan osteltu pukineita sieltä. Päätös kiteytyy...

Kaupanteon yhteydessä kekkasin, että täähän on soolopyörä, jotta pankaa siihen nyt se kyytiläisen pilleri ja takatapit, niin saa viedä rouvan sopivaan paikkaan harjoittelemaan.

Hyvin tässä lähellä on autokoulujen mp-harjoittelurata. Sinne ei vissiin saisi omin nokkinensa iltasella mennä, mutta mentiin kumminkin. Useana ehtoona siellä rouva papatteli keilojen välissä. Kaasu väliinsä vähän rynni, kallistukset kovin varovaisia, ja kääntösäde laajahko rouvalla. Hmm. Jälkianalyysit pidettiin kotosalla iltakaljan merkeissä, laatuaikaa..

Maantieajoon löytyi mukavan sykeröisiä asfalttilenkkejä ihan tässä ympäristössä. Vaihe kaks: iltalenkkiä, minä maltillisesti edellä, rouva turvallisesti perässä. Yhtenä iltana Stop-merkin takaa oikealle kääntyessä katselin peilistä, että hetkinen!, mihis se rouva oikein hävis, ihan kuin se olis oikaissu korokkeen yli? Kotona tuli sitten hieman häpeillen jälkiselvitystä, että " se ei nyt vaan oikein kääntynyt, jakaja oli onneksi matala, niin rymistelin siitä saman tien uudestaan yli omalle puolelle"...!! Stop! Peli poikki! Tykkänään! :?

Soitto tutulle autokoulunopettajalle, sille, jolle lapsemme ajoivat omat autokorttinsa. Hän kyselemään , että mimmoisella pyörällä on tähän asti ajeltu, ja vastauksen kuultuaan mumisi jotain, että eikö yhtään vielä painavampaa ensipyörää olis löytynyt. Tässä vaiheessa mullekin oli jo valaistunut, että painaahan se Sportster 250 kg, joo...

Siispä perinteiseen tapaan perse edellä on puuhun noustava. Tiukkaa ajoharjoittelua koulun piikkicebarilla. Alkaa vähitellen kääntyä. Sportster nyt sivussa, minä sillä joskus pientä lenkkiä. Rouvalle loppukesäksi oma piikkicebari. Ei muita episodeja sillä ajokaudella, homaa sujuu. Rekka vaan kun tulee omalla puolella perä edellä vastaan, niin se on sitten siinä töks. Ei ohita turvallisesti EU-kuristettu piikki.

Viime kesä: rouvalle vaihtuu 250cc pikku-Ninja ( musta tietenkin, kun "sopii asun väriin", tärkeää ). Pari tuhatta km, ja rouva tahtoo jo isompaa! Sportsteria kohtaan on yhä pientä kammoa, ei halua koittaa. Valkoinen "erkki" (Kawa 650cc ER-6) saapuu rouvalle. Nyt sujuu jo peräti hyvin, rouva mallikkaasti väliinsä jo edellä p**se kireällä, tyylikkäästi kantaten, minä busalla perässä saan lykkiä kutostakin pesään. Loppukesästä kumpikin nuoristamme ajaa myös mp-kortit, tuon samaisen opettajan ohjauksessa. No menkööt samaan konkurssiin, kun nyt koko perhe haluaa niin kovin ajaa! Tyttö päästelee sillä pikku-ninjalla, ja poika päästelisi millä vaan, mutta "issee" pyhittää busan itselleen, joku tolkku sentään..

Nyt tänä talvena rouva aina silloin tällöin istuskelee tallissa sportsterinsa päällä, ja muistuttaa, että tähän ei sitten kiinnitetä ensimmäistäkään pääkalloa eikä tarraa, että tämä on just hieno aivan näin, tyylikäs "työkalu"! No, siirtosarjan sain kumminkin laittaa, rouva antoi tyyppihyväksynnän, että joo, kyllä se näin on luonnollisempi. Ehkäpä siis ensi kesänä Sportster viimein taas posahtaa käyntiin rouvan alla...

Tarinan opetus?? Lady-Sportster ei lempinimestään huolimatta ole välttämättä se paras ensipyörä jo vähän aikuisemmalle naiselle, jos ei ole aikaisempaa ajokokemusta! Pointti ei ole suinkaan tehoissa, vaan painossa. Liian painava ensipyörä aiheutti varsin jännittäviä kuvioita ihan pienissä manöövereissä, vaikkapa silloin kun piti hissukseen rullata pyörä riviin parkkiin.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Hiblaan iltaisin omaa Fat Bobiani tuolla tallissa. Ehdin minä sillä viime kesänä jo kolme, neljä tuhatta kilometriä päästellä. On pääkalloja on...

Toivottavasti tämä pieni perhetarina ei pitkästyttänyt teitä. Moikataan tien päällä kun kohdataan! Käsi kyllä nousee täällä, ja laajassa kaaressa... :P
Viimeksi muokannut lakeudenmies, 13:19 18.01.2011.. Yhteensä muokattu 9 kertaa.
Avatar
FX
Viestit: 443
Liittynyt: 12:51 28.07.2004.
Paikkakunta: Hympäkkää

Re: Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Viesti Kirjoittaja FX »

Ja ens kesänä sitten kimpassa mamman kanssa ralleihin :D Ei huononpi yhteinen harrastus!!
Avatar
-Harikka-
Viestit: 5056
Liittynyt: 09:50 15.11.2002.
Paikkakunta: 'suur'-Salo:n saaristo merenranta kauppala
Viesti:

Viesti Kirjoittaja -Harikka- »

.
Viimeksi muokannut -Harikka-, 04:51 28.05.2019.. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
'Vintage' 2001 TC 95cid (small bore) 1557cc kaasari FXSTB.
Emilia ChromeTrain
, ex NighTrain, 'kevyesti' muokattu & piristetty :wink: 8)
jarkke
Viestit: 55
Liittynyt: 15:37 09.02.2009.
Paikkakunta: Valko, Loviisa
Viesti:

Re: Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Viesti Kirjoittaja jarkke »

Jep,tarinoita lisää minunkin puolesta. On kiva välillä lukea muiden "edesottamuksista", jotta osaa suhteuttaa nuo omat toilailunsa..... :)
Avatar
Turre
Viestit: 624
Liittynyt: 16:02 07.01.2006.
Paikkakunta: Born in the S.A.V.O.
Viesti:

Re: Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Viesti Kirjoittaja Turre »

joidenkin mielestä sporster ei sovi aloittelijalle kun se on niin kevyt että sivutuuli heittelee...
A designer knows he has achieved perfection not when there is nothing left to add, but when there is nothing left to take away - Antoine de Saint Exupéry
joe smith
Viestit: 69
Liittynyt: 22:04 11.10.2008.
Paikkakunta: JKL
Viesti:

Re: Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Viesti Kirjoittaja joe smith »

No tuo oli ihan mukava tarina et löytyi yhteinen sävel,minulla taas oli asiat päin vastoin eli odottelin tuossa muutaman vuoden et jos vaikka vaimo kyytiin tulisi hd.hen,jenkki autoon,veneeseen tai jopa ajaisi,no ei tullut mut eron otin se oli ainut järkevä ratkaisu mun mielestä.Et joskus näinkin päin.
Vee2
Viestit: 176
Liittynyt: 21:04 01.08.2006.
Paikkakunta: Muurla
Viesti:

Re: Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Viesti Kirjoittaja Vee2 »

Tämmönen stoori meillä:
Edellinen akka kun oli helvetin kova mp-vihaaja niin piti vaihtaa asiallisempaan. :D .
Mutta asiaan.
Olimme nykyisen vaimon kanssa Faaker Seellä ( siinä ekassa ) European Bike Weekillä vuonna
-98 noin 12.000 muun risuparran kanssa. Kuunneltiin Lankisen Matin ( R.I.P. ) kanssa Bon Jovia ja
jutskailtiin seuraavana päivänä Tiinan kanssa että on niin hauskaa, että miten ihmeessä me ensivuonna
tänne päästään kun on 2 lähes teini-ikäistä tyttöä, eikä heitä voi jättää yksin kotiin.

Ehdotin jo epätoivoissani, että tullaan autolla, ja rouva ( siis tuleva rouva ) nauroi, että ei kyllä
tulla, eihän siinä ole mitään järkeä. "Minä ostan oman pyörän"!
Mitä sanoit? "Minä ostan oman pyörän"! Täällähän on kaikenmaailman vanhoja ämmiä omilla
pyörillään ja jos noi ajaa niin miksen ajaisi minkäkin sanoi Tiina vaikkei ollut kuin joskus
ajanut polkupyörää ja sitäkin helvetin vähän. Minähän olin heti asiassa mukana.

Asia jäi kytemään ja siitä keskusteltiin ja ajateltiin että Sporsteri ostetaan kun se on sellainen
"tyttöjen pyörä". Kaveripariskunnalta jäi sitten heidän raskauden takia 883 Sportster ylimääräiseksi ja se
ostettiin, syksyllä -98.
Tepsin jäähallin parkkipaikalla sitten käytiin kokeilemassa ja treenaamassa ja jotenkin se sujui.
Välillä kyllä pikkasen jännitti mutta olihan siellä tilaa...

Keväällä ja kesällä -99 toukokuun loppuun mennessä oli 2500 km ajoharjoittelu takana, joten lähdimme sitten 5 viikon lomalle Italiaan, kaikki 4. Homma meni hyvin vaikka rouva ( siis tuleva ) vähän valitteli, että
on aika jäykkä ohjaus tässä ja muutenkin tuntuu kankealta ja yhtäkkiä siinä pyörässä ei ollutkaan
mitään hyvää.

Lupasin antaa kokeilla minun Road Kingiä ja rouva teki lenkin ja haukkui minut lenkin jälkeen pystyyn.
HÄNTÄ OLI HUIJATTU.
Sportsteri oli vain puheissa "tyttöjenpyörä". Häntä Oli Huijattu. Viekkaudella ja vääryydellä. Pyörä vaihtoon.
Kotiin päästyämme sitten painelimme Lankiselle V-Twin Cityyn ja vaihdettiin se Sportster Electra Standardiin.

Sillä tiellä ollaan ja nykyisin hän ajelee tyytyväisenä Road Kingia ja tykkää vaikkei se olekaan "helmiäisen" valkoinen....

Nykyään joka toinen nainen ajelee omalla pyörällä vaikka silloin -98 Tiina oli aikamoinen kummajainen. Vanhemmat miehet joskus kyselevät, että miten hän jaksaa käsitellä noin isoa ja raskasta pyörää ja siihen hän toteaa vain että tätä ei tarvii kantaa tai työntää, tässä on moottori.

Ja jos hän ei jaksa tätä liikuttaa paikallaan niin hänellä on "toi". Ja osoittaa sormella minua.
Bronson Eye
Viestit: 1635
Liittynyt: 18:33 04.09.2009.
Paikkakunta: heinola
Viesti:

Re: Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Viesti Kirjoittaja Bronson Eye »

ainaski se "tarinoista",on selvinny et moni alottanu sportsterilla enneku on siirtyny "harrikoihin", no hyvä et harrastus on jatkunu.). ois varmaan loppunu jos eivät ois siirtyneet "miesten",pyöriin,,)) no saa nähä vieläkö ens kesänä Sportster pääsee ralleihin,))),
(jone nikulakin mainostaa suzuki swiftiä.)), vois jo leikata hiuksensa,ja vetää espoolaisen merkonomiluukin,päähänsä,,), entiä miten se tähän liitty tuli vaan mieleen,)),,
lissee vuan juttuja,,
Avatar
Joe Cool
Viestit: 5900
Liittynyt: 01:26 14.08.2006.
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Viesti Kirjoittaja Joe Cool »

lakeudenmies kirjoitti: Rouvalle loppukesäksi oma piikkicebari. ... rouvalle vaihtuu 250cc pikku-Ninja ... (Kawa 650cc ER-6) saapuu rouvalle. Nyt sujuu jo peräti hyvin,

Tarinan opetus?? Lady-Sportster ei lempinimestään huolimatta ole välttämättä se paras ensipyörä jo vähän aikuisemmalle naiselle, jos ei ole aikaisempaa ajokokemusta! Pointti ei ole suinkaan tehoissa, vaan painossa.
Olikos tämä nyt kiinanpyörien maksettu mainos :twisted: Jos Sportster ei käänny stop-merkin ja pysähdyksen jälkeen ajokaistalle oikealle, ei vika kyllä ole pyörässä (mikäli siinä ei ole ohjauslaakeri ihan jumissa), vaan liian suuressa tilannenopeudessa ja/tai liiallisessa lähtökiihdytyksessä.

Olen läheltä seurannut kahden 40+ naisen moottoripyöräilyn aloittamista, eikä kunnossa oleva 883 ruisku-Sportster ole ollut kummallekaan lainkaan vaikea ensipyörä.

Toinen meni autokouluun ja ajoi kaksi ensimmäistä ajotuntiaan koulun kevarilla ja loput koulun Sportsterilla. Sitten jatkoi omalla Sportsterillaan ilman minkäänlaisia ongelmia ja hyvin pysyi kaistojen välissä ja pärjäsi jopa karkealla sepelillä, kun kerran sattui pidempi tietyötaival eteen.

Toinen aloitti ihan 50cc mopolla kaksipyöräisten harjoittelun, pari kertaa sillä ja sitten piikillä pari kertaa ihan parkkipaikalla. Ekaa kertaa liikenteeseen parkkipaikkatreenien jälkeen Sportsterilla ja alkujännityksen jälkeen kaikki meni hienosti. Varsinaisen liikenteen käsittelytreenin hän teki ajamalla oman kaupunginosan ahtailla pikkukaduilla hiljaa ristiin rastiin. Siinä oli pakko pysähdellä kadunkulmissa ja opetella lähtemään paikoiltaan.

Juttelin niin ikään tutun autokoulun opettajan kanssa ja kyselin tälle jälkimmäiselle yksityispopetusta. Opettaja antoi minulle puhelimessa 5 minuutin pikakurssin, jonka sitten siirsin käytäntöön. Open ensimmäinen neuvo oli seistä pyörän kanssa jalat maassa paikoillaan ja kallistaa pyörää muutama sentti ja oikaista se. Tämän jällkeen kallistaa hieman lisää ja oikaista. Kolmas kerta piti kallistaa vielä hieman lisää ja opettaja ottaa vastaa, sillä siinä vaiheessa opetettava huomaa, että ei enää omin voimin pysty pitämään pyörää pystyssä.

Harjoituksen on tarkoitus antaa kouriintuntuva opetus siitä, että moottoripyörää ei voi hallita voimalla Pyörä pysyy pystyssä vain liikkumalla ja sitä ohjataan vain tekniikalla eikä voimalla. Yksinkertaista fysiikkaa, eikä parin-kolmen vuoden kiinanskotterilla ajoa todellakaan tarvita oppiakseen ajamaan Harrikkaa. Ehkä niillä oppii vaan väärän käsityksen siitä, että oma voima riittää pyörän hallintaan.

Toki noita kiinanskoottereita voi ostella vaikka 50 cc välein, jos persaus kestää, mutta ei niillä opi Harrikkaa ajamaan :mrgreen: Pane vaan rouva treenaamaan lisää sillä Sportsterilla ja sitten kun alkaa sujua, tervetuloa Harrikalla Harrikkaralliin.
Joe Cool Has Left The Building 8) - Joella on vasemmanpuoleinen rakennus :mrgreen:
Avatar
lakeudenmies
Viestit: 58
Liittynyt: 23:16 17.01.2011.

Re: Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Viesti Kirjoittaja lakeudenmies »

Kyllähän rouva haluaa ajaa nimenomaan sportsterilla, ja varmasti alkaa taas ajaakin. Eikä tokikaan ole sportsterin vika, jos alkuunsa kääntyy vähän laajasti! :lol: Tässä ei vaan tällä kertaa tainnut olla muuta reittiä. Moottoripyöräilykin vaatii tietynlaista peruslahjakkuutta, joka vaihtelee, ja 55v ei ainakaan helpota aloittamista. :roll:

Turvallisuus ennen kaikkea. Ralleissa nähdään ! :wink:

EDIT: Pisimmät yhteiset päivämatkat ovat kuitenkin olleet jo 600 km, tämä rouvallakin hymyssä suin. Into ajamiseen on kova.
Avatar
Vallu
Viestit: 4715
Liittynyt: 13:20 17.04.2002.
Paikkakunta: Karjalohja
Viesti:

Re: Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Viesti Kirjoittaja Vallu »

Sellainen pikkulisäys näihin itseopintoihin eli, että kannattaa myös opetella perusteoria siitä miten motskari kääntyy yms. Vaikkapa täältä: http://www.bajahill.net/mpohjaus.html" onclick="window.open(this.href);return false;
Eikä pidä myöskään unohtaa H-DCF:n ILMAISTA ajokoulutusta keväällä.
Kuva LIFEMEMBER
Avatar
Jontte68
Viestit: 180
Liittynyt: 14:53 18.10.2010.
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Viesti Kirjoittaja Jontte68 »

Tästä tuli mieleen että tämä homma on lähtenyt käsistä siinä mielessä että nykyään tuntuu että heti pitää olla jumalaton pyörä alla. Nuoruudessa ei ollut tietoakaan 1600 kuutioisista ja nykyään tuntuu että pienempi on laiska paska jolla ei kehtaa ajella edes aloittelija.
Itse tykkään ruisku-883 sportistani kuin hullu puurosta (ehkä olenkin...), joskus kymmenisen vuotta sitten koeajoin sukulaisen pikkusportin ja silloin päätin että sellaista mopoa en ikinä osta. Mutta ruisku tuntuu tuovan mukavasti vääntöä alakierroksille.
Street Glide -14, Forty Eight -13
Avatar
Vallu
Viestit: 4715
Liittynyt: 13:20 17.04.2002.
Paikkakunta: Karjalohja
Viesti:

Re: Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Viesti Kirjoittaja Vallu »

PsychoDad
Nuoruudessa ei ollut tietoakaan 1600 kuutioisista ja nykyään tuntuu että pienempi on laiska paska jolla ei kehtaa ajella edes aloittelija.
Justiinta! 250 kuutioinen oli kova sana! Viisi-kuusisataset nelitahtiset oli kauheita tykkejä. 8O
Silloin olivat myös nopeudet vapaat eli sai vetää just niin kovaa kuin peli kulki ja kantti kesti.
Nykypyörissä on hirmuiset tehot ja niillä körötellään kahdeksaakymppiä. Mitä järkeä? Ja viriviripalikoita isolla rahalla...
Kuva LIFEMEMBER
Avatar
atco
Viestit: 393
Liittynyt: 14:25 02.03.2006.
Paikkakunta: Kemi

Re: Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Viesti Kirjoittaja atco »

Vallu kirjoitti: Nykypyörissä on hirmuiset tehot ja niillä körötellään kahdeksaakymppiä. Mitä järkeä? Ja viriviripalikoita isolla rahalla...
No siihen kahdeksaankymppiin pitää päästä äkkiä tietty.
hyvin suunniteltu on kokonaan tekemättä
FXDWG -02
Avatar
Sepixlh
Viestit: 4224
Liittynyt: 08:26 22.04.2002.
Paikkakunta: Paimio
Viesti:

Re: Vaimoni ja Lady-Sportster - opettavainen tarina

Viesti Kirjoittaja Sepixlh »

Vallu kirjoitti:
Justiinta! 250 kuutioinen oli kova sana! Viisi-kuusisataset nelitahtiset oli kauheita tykkejä. 8O
125 honsussa oli 11hp ja juuri ja juuri sillä pääsi 120km/h, nykyään piikeissä on saman verran rajoitettuja kilowatteja täystehoisissa yli 30hp.
You live more in 5 minutes on a bike like this going flatout, than some people live in a lifetime.
-Burt Munro
Vastaa Viestiin