Tapaus 1:
Kaveri soitti, oli pyörä sipannut kesken kotimatkan - oireet viittasivat selkeästi sähkövikaan. Olimme juuri lähdössä ajelemaan samoille suunnille joten päätimme lähteä katsomaan voisiko asialle tehdä jotain. Noin tunnin kuluttua pääsimme paikalle ja aikamme pohdiskeltuamme löysimme vian, teimme tilapäiskorjauksen ja kaveri pääsi jatkamaan matkaa. Pyörä oli tehnyt tenän sellaisen reitin varteen jota pitkin kulkee viikonloppuna kymmenittäin motoristeja huviajelulla - niitä oli nytkin näkynyt runsain mitoin. JOKAINEN oli ajanut ohi pysähtymättä, osa vielä morjestellut iloisesti.
Tapaus 2:
Jatkoimme matkaa, käyttäen edelleen motoristien suosimia mutkateitä. Olimme päässeet kymmenisen kilometriä kun seurueeseemme kuulunut softail alkoi pätkiä ja paukuttaa putkessa. Ei muuta kuin tien sivuun ja työkalut esiin - vika löytyikin suht' nopeasti katkenneesta akun kaapelista. Tänä aikana kun seisoimme tien sivussa, ohi ajoi taas parikymmentä moottoripyörää - jopa yksi jäykkäperä chopperi. Pysähtymättä. Okei, meitä oli kolme jo valmiiksi paikalla joten tilanne näytti olevan hallinassa mitä se myös oli.
Tapaus 3:
Saatuamme seurueen muut jäsenet turvallisesti kotiin, lähdin yksin kotimatkalle Porvoon motaria pitkin. Viitisen kilometriä ennen Sipoonlahden Nestettä Electra sammui mystisesti. Vika ei varmasti ollut iso mutta enpä ollut ottanut yhtään työkaluja mukaani. Siinä sitten seisoin motarin varressa seuraten viikonlopun paluuliikennettä odottaen kaveriani joka oli lähtenyt neljänkymmenen kilometrin päästä tuomaan tarvikkeita. Taas useita motoristeja ajoi ohi sen kummemmin noteeraamatta tien varteen hyytynyttä lajitoveriaan. Viimein, tunnin odotettuani, huomasin Porvooseen päin matkalla olevan Electrakuskin pyöräyttävän päätään siihen malliin että oli ainakin huomannut minut. Eipä aikaakaan kun samainen kaveri oli käynyt heittämässä ympäri ja tuli tarjoamaan apuaan. Eikä mennyt kauaa kun ensin mainittu kaverini ehti myös paikalle. Molempien herrojen työkaluvaraston turvin saimme Electran taas pelittämään ja matka saattoi jatkua.
Ja mikä oli pointti? Varsinkin tuo viimeinen tapaus oli sellainen että ei varmasti ollut mitään epäselvää että tien sivussa oleva henkilö tarvitsi apua. Vuosia sitten oli enempi sääntö kuin poikkeus että ohi ajava motoristi pysähtyi välittömästi nähtyään pulaan joutuneen tien sivussa. Nykyään ei piitata tuon taivaallista toisen ongelmista - ei ne kaikki tien sivussa olevat ole kusi- tai tupakkatauolla. Tässä vaiheessa joku aina ehdottaa että pulassa olevan pyörän ohjaustankoon pitäisi sitoa joku liina tms. merkiksi. Bullshit - vaikka mitään ongelmia ei olisikaan, ei kestä viittä sekuntia kauempaa pysähtyä ja varmistaa asia. Ja vaikka et itse pystyisi tekemäänkään mitään, voi sinulla olla juuri se työkalu millä poikinut pyörä saadaan takaisin tienpäälle. Pelkästään se että huomaa kuinka toinen välittää, lämmittää pulaan joutunutta kummasti.
Pidetään huolta toisistamme. Viimeistään sitten kun itse joudutte tien varressa odottelemaan apua, huomaatte kuinka hienoa on kun ventovieras pysähtyy tarkistamaan tilanteen.
Suuret kiitokset Mankulle ja Harrille avusta, ehdin kotiin juuri ennen pimeää - vettäkin satoi vain viimeiset kolme kilometriä.
Välillä poljin, välillä istui ja huilasin jne. 
Kotimatkaa oli noin 10 km ja piti suunnitella reitti hyvin, että pääsee ykkösellä koko matkan. Pääsin kyllä ja vain kerran jouduin ajamaan päin punaisia, kun ei viitsinyt aloittaa polkurumbaa alusta 
Itsekin olen pyrkinyt avittamaan tai ainakin kysäisemään, että tarvitaanko apua, jos tilanne näyttää siltä. Varmasti tämän oman kokemukseni jälkeen vielä herkemmin pysähdyn kysymään...
- siinä ruåttalainenkin lisää kaasua kun hullu suomalainen heiluu prinssinakki kourassa tienlaidassa... 
