Porsterissa paino tuskin on ongelma siinä mielessä, että painopiste on kuitenkin matalalla, joten pystyssä pysyminen hitaissa nopeuksissa ei ole vaikeaa.
Ensipyörän ostajalle suositellaan yleensä jotain pienempää siksi, että sellaisessa vauhti tuntuu enemmän. Isomman pyörän ohjastaminen kovemmissa nopeuksissa vaatii vähän enemmän kuljettajalta, ja jos vauhtisokeus iskee, tulee petäjikkö usein tutuksi. Yhdistettynä puutteelliseen ajotaitoon tämä näkyy keski-ikäisten aloittelevien motoristien onnettomuustilastoissa: yksin tieltä ulos...
Ongelmat ovat vältettävissä. Ota Pippuri niitä ajotunteja ja osallistu jollekin ennakoivan ajon kurssille. Ota erityisesti selvää, mitä tarkoittavat vastaohjaus ja hartialukko. Mieti myös, mikä on katseen merkitys kaarreajossa. Ja muista, että jarrutus tapahtuu ennen mutkaa, ei vasta siellä mutkassa...
Ja sitten kun ajelet sillä porsterilla (alleviivaan, että muita realistisia vaihtoehtoja ei ole olemassakaan...
), huolehdi siitä, että tiedät jatkuvasti, kuinka lujaa ajat. Vakioporsteri ei ole mikään ohjus, mutta painaa sekin sen verran, että vauhti ei tunnu samalla tavalla kuin joissain köykäisissä kiinalaisissa raastinraudoissa.
Suuremmoinen HD-kuume on ottanut vallan ja harkitsen eli vaihtoehtoja. Kyydissä olen istunut vuosia, nyt pitäisi saada oma vihdoin. Sportster 883R miellyttää sekä silmää, että on kooltaan sopivin. Olen 38 v., alle 160 cm nainen. Kortti on, metriäkään en ole koskaan ajanut. Onko aivan mahdoton ajatus ostaa kyseinen Sportster ja aloittaa sillä? Pyörähän on painava. Hyvänä puolena kuitenkin sen mataluus. Tietenkin maalaisjärkeä on sen verran, että menisin ajamaan "järkyn" määrän tunteja ensin autokoulussa. Kertokaapa mielipiteenne ja myös miten olette itse aloittaneet. Ei kiitos millekään asiattomille huomautuksille keski-iän intoilusta tai muusta sellaisesta. 
Kiitti!
