bensatankin paklaus

[hatsa]

Tehdasuusi stretsattu bensatankki pitäisi paklata. Varmaan pakkeli kun pakkeli on hyvää, mutta mites se kannattaa paklata?
Varmaan kokonaisuudessa n. 1-2 mm, mutta hyvän lopputuloksen kannalta monta ohutta kerrosta päällekkäin vai heti raakasti kunnon paksu kerros? Tankin sisäpuolta en ajatellut pinnoittaa.

[smuige]

Miksi pitää paklata kokonaan? Onko pahasti klommoilla?

Jos pitää vain stertsauksen (jos laitettu jatkopalat) kohdalta niin siihen vaan tarvittava määrä pakkelia taikka koritinalla.

[hemuli]

Jos et pinnoita tankkia sisältä niin tee ainakin koeponnistus vuodonilmaisusprayta (tai saippuavettä) käyttäen - se kannattaa tehdä vaikka pinnottaisitkin tankin. Mikään ei ole niin v-mäistä kuin huomata uudessa maalipinnassa bensakupru... Hitsisaumassa ei tarvitse olla kuin pienen pieni huokonen että bensahöyry mahtuu siitä läpi. Reikä voi olla niin pieni ettet sitä huomaa ilman vuodonilmaisuainetta.

Pakkelia sinne minne pakkelia tarvitaan. Se mitä normaalisti maalipinnan alta löytyy hiottaessa on hiontaväriä jonka maalari levittää ruiskulla poistaakseen pienet naarmut ja mahdolliset hiontajäljet. Varsinaista vetokittiä on turha levittää koko tankin yli - tietää vaan lisätöitä kun se pitää kuitenkin hioa tasaiseksi.

[jarski]

Miten ootte noita koeponnistuksia tehny?

[hemuli]

Reiät tukkoon, paineilmaa perään ja vuodonilmaisusprayta saumoihin. Siinä se noin niinkuin yksinkertaistettuna.

MUTTA...

Paineilman kanssa pitää olla sitten varovainen - liika paine pullauttaa tankin helposti rikki. Itse teen niin, että tukin kaikki reiät mutta tankinkorkin reiän peitän ainoastaan ilmastointiteipillä. Teippi toimii "sulakkeena" päästäen liian ilman pois. Samalla voi säädellä pistoolista ilman määrää tarkkailemalla teipin pullistumista. Toinen vaihtoehto on laittaa parinkymmenen sentin pätkä polkupyörän sisäkumia paineilmapistoolin ja tankin väliin. Tällöin sisäkumi toimii edellä mainittuna "sulakkeena".

Vuodonilmaisuspray on käytännössä pelkkää saippuavettä. Kun sitä levittää saumojen päälle ja tankissa on painetta niin kaikki vuotokohdat näkyvät kuplintana tankin pinnassa.

[wla4242]

Hyvä ja riittävä konsti on myös käyttää polkupyörän pumppua, ellei omista kompuraa, johonkin reikään vaan venttiilitappi, muutama pumppaus ja saippuavettä saumoihin niin johan kuplii, jos on kupliakseen

[bikermouse]

Vähän off topic mut kuitenkin läheltä.....

Pitääkö koritina bensaa,eli jos tankki on hitsattu ja sauma ei oo 100 %,pitääkö koritina bensan jos tiivistys on sillä suoritettu loppuun

[Hessu]

Vähän off topic mut kuitenkin läheltä.....

Pitääkö koritina bensaa,eli jos tankki on hitsattu ja sauma ei oo 100 %,pitääkö koritina bensan jos tiivistys on sillä suoritettu loppuun

Pitää

[hemuli]

Tuli tänään kokeiltua tinausta ensimmäistä kertaa vuosiin vaikka tankki oli kyllä todistetusti tiivis. Halusin vaan varmistaa saumakohdat tinalla.

Suosittelen kyllä tiivistämistä hitsaamalla. Tinaaminen vaatii niin ehdotonta puhtautta työstettävältä kappaleelta että sen saavuttaminen on suuritöisempi homma kuin kunnon hitsaus. Varsinkin saumakohdat ovat hankalia, sinne ei saisi jäädä mitään epäpuhtauksia - pelkät hitsatessa syntyneet hapettumat aiheuttavat kohtia mihin tina ei tartu. Hinkkasin saumoja porakoneeseen kiinnitetyllä teräsharjalla kyllästymiseen asti ja edelleen jäi mustia kohtia.

Sitten kun paikat on täysin puhtaita on tinaaminenkin ihan leppoisaa touhua. Happokylvetyksellä voisi saada sauman huokosetkin puhtaaksi mutta monellako on siihen mahdollisuus?

Laitan tähän vielä tuolta sfnetistä löytämäni ohjeen koritinan käytölle (alkuperäinen stoori sfnet):

- tarvikkeet saa melkein mistä vaan hyvin varustetusta autotarvikeliikeestä, Motonetissäkin on. Koritinatankoja ja pohjustusainetta tarvitaan, samoin muutamia lastoja. Kovasti käskevät puulastoja käyttämään mutta minä olen metallilastala saanut hyviä tuloksia kun olen kehittänyt tuota tekniikkaa hiukan.

- tinaus onnistuu vain kirkkaan puhtaille pinnoille. Hitsisauman pienet kraaterit on pahasta ja sauman vierestä mustunut metalli on kiillotettava ensin, vaikka porakoneeseen kiinnitettävällä pyörivällä teräsharjalla tai neekerintukalla. Tinaus onnistuu myös jotenkuten hiekkapuhalletulle pinnalle, siispä epätasaiset pinnat (huokoiset tai katkonaiset saumat) voi puhaltaa ja sitten ajaa kiiltäväksi harjalla tai lamellilaikalla.

- tinaus ei sovellu laakeille tasaisille pinnoille, tarvittavan kuumuden takia (vetelee)

- kun pinta on puhdistettu, siihen levitetään pohjustusainetta pensselillä sellainen kattava kerros. Ei ole tarkkaa kuinka paljon, kunhan ei pelti paista läpi.

- pohjustusaineen annetaan vaikuttaa hyvän aikaa, mitä kauemmin sen parempi. 10- 15min on riittävä ainakin. Suotavaa olisi tehdä koko homma about huoneenlämmössä tai ainakin plus-asteisessa tallissa.

- kun pohjustusaine on aikansa kuivunut ja vaikuttanut (se ei kuivu kosketuskuivaksi), sitä aletaan lämmittämään avoliekillä. Kuumailmapuhallita voi koittaa käyttää, se saattaa toimia mutta on hitaampi. En ole itse koittanut, se voisi olla ihan toimiva.

- pohjustusainetta kuumennetaan niin kauan kunnes se selkeästi vaihtaa väriä lyijynharmaasta vaalean kullan keltaiseksi, melkein kiiltäväksi. Kuona nousee tässä vaiheessa pintaan mustana ja savuaa. PYYHI kaikki sula aines kuona mukaanlukien pois, rätillä tai nukkaamattomalla paperilla. Jäljelle jää erittäin kiiltävä tinapinta. Se saa jäähtyä jos et ehdi seuraavaa vaihetta tekemään nopeasti, mutta se pitää sitten uudelleen lämmittää. Voit tämän vaiheen tehdä isolle alueelle kerrallaan ja lämmittää uudelleen myöhemmin pienissä pätkissä, kuonaa ei enää synny uudestaan eikä väri enää muutu.

- lämmitä tinatangon päätä ja pohjustettua aluetta, ja hiero tinatankoa siihen tinattavaan peltiin samalla kun jatkat lämmittämistä. Kohta tina alkaa pehmenemään ja tartumaan, se sulaa sen jälkeen tosi herkästi ja lirahtaa lattialle. Tähän auttaa vain kokemus. LÄmmön säätelyn kanssa on oltava tarkkana, ja lastalla pystyttävä heti levittämään tinaa kun se on mahdollista. Tina ei tartu lastaan jos lastaa pyyhkäisee kevyesti kasviöljyyn kastetulla rätillä. Se ei haittaa prosessissa.

- töhrää tinaa työkappaleeseen isoja määriä, se ei ole kuin pakkeli, eli et edes ole yrittämässä mitään "muotoja" sillä. sitä vedetään melko karkea kasa pintaan ja muoto haetaan myöhemmin hiomalla. Kokemuksen kautta opit vetämään sitten tarkempia ja lähemmäs lopullista olevia pintoja. Tärkeintä on että tina tarttuu kauttaaltaan peltiin ja peittää huokoset ja kolot kunnolla. Nopeasta jähmettymisestä johtuen et voi tehdä kuin pieniä alueita kerrallaan, 5-10cm.

- työssä auttaa metallilasta, sekin pyhittynä kasviöljyllä. Voit painaa lastaa jähmettynyttä tinaa vastaan ja antaa hyvinkin kuumaa lämpöä sekä lastaan että tinaan. Puulasta syttyisi palamaan, metallinen johtaa lämmön läpi ja sulattaa tinaa lastan altakin. Kätevää pystysuorilla pinnoilla missä "lirahdusvaara" on suuri. Lattialle pudonnutta tinaa ei voi käyttää uudelleen epäpuhtauksien takia.

- kun olet levittänyt tarpeeksi tinaa, anna sen jäähtyä kunnolla ennen hiomista. karkeaan muokkaukseen on olemassa tinaviiloja, todella karkeita raspeja jossa on melkeinpä kuin pieniä höylänteriä, ja reiät läpi josta tinalastut pääsevät läpi. (ettei tina tuki viilan hampaita). Tavallisella viilalla ei tee mitään. Erittäin hyvä hiomaväline on lamellilaikka, 80-120 karkeus. Käytä suojalaseja, tinamurusia lentelee pirusti. Älä paina laikalla kovaa äläkä pidä yhdessä kohtaa kauaa, muuten tina alkaa sulamaan ja homma menee pipariksi. Kevyitä nopeita liikkeitä. Voit saada erittäin hyvää jälkeä näin, tina on todella kiitollinen laikka-hiottava. Raja peltiin jää lähes olemattomaksi ja pinnasta saa peilikirkkaan, kunhan vähän harjoittelee.

- hiomisen jälkeen pinta on syytä pestä jollain kunnon liuottimella, ennen pintakäsittelyä kitillä tai pohjamaalilla.


Onnea ja kärsivällisyyttä.

Todella ohuisiin kohteisiin voi vetää pelkän pohjustusaineen (lyijyä, tinaa, ja etsaavaa happoa) ja kuumentaa sen, ja pyyhkiä puhtaaksi. Sitten pesu liuottimella. Jäljelle jää hyvin ohut tina/lyijy pinnoite joka varmaan auttaa ruostumisen ehkäisyssä.

[jman]

Haku tuotti tulosta, mutta silti tekee mieli kysellä...

- hiomisen jälkeen pinta on syytä pestä jollain kunnon liuottimella, ennen pintakäsittelyä kitillä tai pohjamaalilla. ... Todella ohuisiin kohteisiin voi vetää pelkän pohjustusaineen

Ymmärrän että tuossa viitattu liuottimella pesu on vain hiotun tinapölyn putsaukseen.

Eli jos pinnassa on pelkkä pohjustusaine, se on stabiili sellaisenaan, eikä aiheuta mitään ongelmia päälle tulevan maalin alla. Vai onko jollakulla toisenmoisia kokemuksia? Utelen kun jostakin muistin lokeroista kilkuttaa että pelkkä pohjustusaine maalin alla voi ryhtyä kuplimaan tai jotain, jos ei tee "jotain"...

[Pertti]

Tuo liuotinkäsittely on rasvanpoistoa varten, kun sen tinan kanssa on öljyjen ja juoksutteiden kanssa touhuttu.
Tarkoittaa siis pyyhkimistä tinnerillä tai tarkoitukseen suunnitellulla rasvanpoistajalla.

[jman]

Tuo liuotinkäsittely on rasvanpoistoa varten, kun sen tinan kanssa on öljyjen ja juoksutteiden kanssa touhuttu.
Tarkoittaa siis pyyhkimistä tinnerillä tai tarkoitukseen suunnitellulla rasvanpoistajalla.

Jees, eli perushuttua ennen maalausta: rasvat pois.
Mites tuo pohjustusaine: olenko harhainen muistellessani kuulleeni että se voisi (ilman jonkin asian tekemistä) aiheuttaa ongelmia maalin alla ellei siinä ole tinaa päällä?