Pinnoja menee poikki..
Pinnoja menee poikki..
Mikähän voisi olla vikana kun menee takavanteesta pinnoja poikki jatkuvalla syötöllä. Vanne mallia auton vanne, pinnattu ammattilaisella toissa kesänä ja n. 900km välein joutuu 3 pinnaa vaihtamaan. Voiko liian kireät tai liian löysät pinnat aiheuttaa tuon?
Jotain siellä on pielessä kun pinnat noin tiheästi napsuu poikki. Kun vanne on kerran itse tehty niin onko pinnareiät porattu oikeassa kulmassa upotuksiin? Eli pyrkiikö pinnan nippa eri suuntaan kuin mitä pinnan kuuluisi olla? Silloin tulee rankka pistemäinen jännitys siihen kohtaan missä pinna kohtaa nipan. Katkeaako pinna nipan päästä vai koukun kohdalta? Jossain on nyt ylimääräisiä jännitteitä. Kuinka leveä vanne on?
-
piese
Rautapäässä oli muutama vuosi samaa ongelmaa, pinnoja meni "pussukallinen" parin kesän aikana, kävi ihan oikealla asentajallakin välillä.
Lopulta syyksi löytyi keskiön toinen kruunu joka oli niin hienosti irronnut pistehitsistään, että antoi välillä periksi ja pinnoja meni.
Kattoisin ite ainakin sen että keskiö on varmasti kunnossa, aina sitäkään ei huomaa ja joissakin nekin on vain prässäämällä kiinni.
Lopulta syyksi löytyi keskiön toinen kruunu joka oli niin hienosti irronnut pistehitsistään, että antoi välillä periksi ja pinnoja meni.
Kattoisin ite ainakin sen että keskiö on varmasti kunnossa, aina sitäkään ei huomaa ja joissakin nekin on vain prässäämällä kiinni.
Ei niitä vanteita kyllä pysty pinnaamaan kuin yhdellä tavalla, siitä pitää tuo aikaisemmin mainittu reikien kulma huolen. Normaalisti HD:n vanteen pinnat ovat "neljä ristiin" kuviolla jossa yksi pinna menee neljän toiseen suuntaan menevän pinnan yli.JH kirjoitti:...ammattilainen vaihtoi erillaisen pinnauksen mutta ongelma jatkuu.
Pinnojen kireys on vähän suhteellinen käsite, ei niitä hartiavoimin saa kiristää mutta liian löysällekään ei sovi jättää. Liian löysän pinnan tunnistaa "plonk"-äänestä kun napauttaa työkalulla pinnaan. Tärkeämpää lienee että kaikki pinnat ovat yhtä kireällä. Itse kiristän pinnat ns. "kämmenmomentilla" eli käytän ainoastaan ranteen voimaa noin kymmensenttisellä avaimella. Kukaan ei vielä ole tullut valittamaan katkenneista pinnoista.
Jäipä tuossa aiemmin kysymättä että mikä napa kysyjän vanteessa on? Ihan tavallinen HD:n teräsnapako? Siinähän pinnat työnnetään navan ulkopuolelta paikoilleen eikä pinnalla ole kovin paljoa mahdollisuuksia jäädä jännitykseen ellei se sitten lähde liian pienessä kulmassa kohti vannetta.
Pinnaus oli aiemmin tehty niin että osa pinnoista tuli sisältä ulospäin ja osa sisäänpäin. Nyt kaikki menee ulkoa sisäänpäin. Napa on japsipyörän.hemuli kirjoitti:Ei niitä vanteita kyllä pysty pinnaamaan kuin yhdellä tavalla, siitä pitää tuo aikaisemmin mainittu reikien kulma huolen. Normaalisti HD:n vanteen pinnat ovat "neljä ristiin" kuviolla jossa yksi pinna menee neljän toiseen suuntaan menevän pinnan yli.JH kirjoitti:...ammattilainen vaihtoi erillaisen pinnauksen mutta ongelma jatkuu.
.
Japsipyörän napa... Niissä on yleensä aika ohuet pinnat. HD:ssahan on muistaakseni nelimilliset pinnat jotka on vielä vahvistettu sieltä navan päästä. Olisiko nyt vaan kyse siitä että pinnat ovat liian heikkoja näihin vehkeisiin?JH kirjoitti:...Nyt kaikki menee ulkoa sisäänpäin. Napa on japsipyörän.
Jos pinnat menee kaikki ulkoa sisäänpäin niin onhan joka toisen pinnan koukku tuplasti pidempi? Jos ei niin silloinhan ne jää pahasti jännitykseen kun eivät mahdu toistensa ohi. Sen takia ne on olleet kahdesta eri suunnasta koska on käytetty saman mittaisia koukkuja.
jussiRiippuu navasta. Jos kyseessä on maailman vittumaisin pinnattava eli sportin etunapa niin ensin on pujotettava kaikki pinnat napaan ja pidettävä ne oikeassa järjestyksessä samaan aikaan kun vanne asetetaan varovaisesti siihen päälle ja aloitetaan pinnojen kiinnittäminen vanteeseen.
Tavallinen takanapa tai bigtwinin etunapa on sitten helpompi, asetat vannekehän lattialle lappeelleen ja navan siihen keskelle ja alat pujottamaan pinnoja yksi kerrallaan navasta läpi ja vanteeseen kiinni. Joissain vanteissa näkyy selvästi mihin reikään laitetaan uloimpana kulkevat pinnat ja kumpaan sisemmät. Toisissa taas ei ole mitään väliä. Pinnojen pujottaminen aloitetaan navan uloimmasta pinnarivistä, sitten kun siirryt sisempään riviin niin muista että pinnan pitää mennä neljän vastakkaiseen suuntaan kulkevan pinnan kanssa ristiin. Kinkkisin vaihe tulee kun käännät vanteen ympäri ja aloitat toisen puolen pinnojen kiinnittämisen. Siinä pitää nähdä kumpaan suuntaan ensimmäinen pinna asennetaan. Pienellä harjoituksella sekin onnistuu kun nostat vannekehää sen verran ilmaan että napa on sivusuunnassa about keskellä kehää - samalla kun pidät esim. jalkaterillä vannetta ilmassa niin käännä pinnaa molempiin suuntiin ja katso kummassa suunnassa se osuu oikeaan reikään. Siihen vedät sitten pinnan kiinni ja toimit kuten toisellakin puolella.
Tähän asti kaikki on ollut helppoa, seuraavaksi ryhdytään rihtaamaan vannetta suoraksi. Itse aloitan sen sillä että kierrän nipat niin pitkälle pinnaan että kierre juuri ja juuri näkyy nipan alta. Tässä vaiheessa pinnat ovat yleensä niin kireällä etteivät enää sanottavasti "helise" mutta vanne kuitenkin liikkuu sivusuunnassa kun sitä käsin vääntää. Sitten vanne navan laakereista kiinni sopivaan rihtauspukkiin ja alat pyörittämään vannetta siinä samalla tutkien sivuttais- ja päittäisheittoa. Rautalangan pätkä kiinni pukissa on hyvä apuväline, sen kun taivuttaa lähelle vannetta niin näet heitot, heitothan katsotaan niistä pinnoista vanteen sisäpuolella missä rengas tulee lepäämään. Muista myös että vanne pitää saada keskitettyä napaan nähden - tai sitten siihen pitää saada sopivasti offsettia, riippuen tapauksesta.
Sitten vaan rihtaamaan, kiristäen vuoron perään niitä pinnoja mihin suuntaan vannetta halutaan saada asettumaan. Tavoiteltava minimiheitto on jotain 0,1-0,2 mm
Aikoinaan tein ensimmäistä vannettani kaksi päivää, nykyään menee kasaus+rihtaus parhaimmillaan reilusti alle tunnissa.
Tavallinen takanapa tai bigtwinin etunapa on sitten helpompi, asetat vannekehän lattialle lappeelleen ja navan siihen keskelle ja alat pujottamaan pinnoja yksi kerrallaan navasta läpi ja vanteeseen kiinni. Joissain vanteissa näkyy selvästi mihin reikään laitetaan uloimpana kulkevat pinnat ja kumpaan sisemmät. Toisissa taas ei ole mitään väliä. Pinnojen pujottaminen aloitetaan navan uloimmasta pinnarivistä, sitten kun siirryt sisempään riviin niin muista että pinnan pitää mennä neljän vastakkaiseen suuntaan kulkevan pinnan kanssa ristiin. Kinkkisin vaihe tulee kun käännät vanteen ympäri ja aloitat toisen puolen pinnojen kiinnittämisen. Siinä pitää nähdä kumpaan suuntaan ensimmäinen pinna asennetaan. Pienellä harjoituksella sekin onnistuu kun nostat vannekehää sen verran ilmaan että napa on sivusuunnassa about keskellä kehää - samalla kun pidät esim. jalkaterillä vannetta ilmassa niin käännä pinnaa molempiin suuntiin ja katso kummassa suunnassa se osuu oikeaan reikään. Siihen vedät sitten pinnan kiinni ja toimit kuten toisellakin puolella.
Tähän asti kaikki on ollut helppoa, seuraavaksi ryhdytään rihtaamaan vannetta suoraksi. Itse aloitan sen sillä että kierrän nipat niin pitkälle pinnaan että kierre juuri ja juuri näkyy nipan alta. Tässä vaiheessa pinnat ovat yleensä niin kireällä etteivät enää sanottavasti "helise" mutta vanne kuitenkin liikkuu sivusuunnassa kun sitä käsin vääntää. Sitten vanne navan laakereista kiinni sopivaan rihtauspukkiin ja alat pyörittämään vannetta siinä samalla tutkien sivuttais- ja päittäisheittoa. Rautalangan pätkä kiinni pukissa on hyvä apuväline, sen kun taivuttaa lähelle vannetta niin näet heitot, heitothan katsotaan niistä pinnoista vanteen sisäpuolella missä rengas tulee lepäämään. Muista myös että vanne pitää saada keskitettyä napaan nähden - tai sitten siihen pitää saada sopivasti offsettia, riippuen tapauksesta.
Sitten vaan rihtaamaan, kiristäen vuoron perään niitä pinnoja mihin suuntaan vannetta halutaan saada asettumaan. Tavoiteltava minimiheitto on jotain 0,1-0,2 mm
Aikoinaan tein ensimmäistä vannettani kaksi päivää, nykyään menee kasaus+rihtaus parhaimmillaan reilusti alle tunnissa.
Tätä vanhaa topicia aikani kuluksi lueskelin. OK mulla ei nyt enää ole ongelmia, mutta joskus oli. Olikohan Joutsa, tai jossakin oli kauden päättäjäiset ja jo sinne mennessä takapää ravisti, mut eihän sitä siinä kauaa ihmetelty kun perille päästiin. Himaan ajaessa sen sitten huomas et ei oo mitään "wobblausta" vaan vikaa todella on. Useita pinnoja oli poikki. Pääsin himaan alle mopovauhtia ajaen. Pinnautin takanakin #broom broom servicellä# lauttasaaressa, joka silloin oli luottopaikkani. Harmi et timppa joutui luopumaan.
Seuraavana kesänä lähettiin Italian superiin ja sama paska tapahtui Itävallan kohdalla: parikymmentä pinnaa taas poikki. Onneks oli siellä Itävallassa joku enempi paikallinen HD-ralli menossa ja HD:n teltta. Osutettiin reitille ja sain avun (makso perkeleesti) ja lopulta italiaan päästiin.
Mikä tän voi tehdä? Pyörä oli melko uusi -96 Nostalgia ja vasta myöhemmin oon pikku nokkavaihtoja tehny, eli ylitehot ei ainakaan. Enkä tunnista mitään käyttövirhettä.
Olen jopa sen v-mäisen pyörien laakereiden rasvauksen tehnyt joka vuosi. Onko se muuten todella tarpeen?
Uteliaisuus on lähinnä akateemista enää, koska probleemi näyttää poistuneen.
Seuraavana kesänä lähettiin Italian superiin ja sama paska tapahtui Itävallan kohdalla: parikymmentä pinnaa taas poikki. Onneks oli siellä Itävallassa joku enempi paikallinen HD-ralli menossa ja HD:n teltta. Osutettiin reitille ja sain avun (makso perkeleesti) ja lopulta italiaan päästiin.
Mikä tän voi tehdä? Pyörä oli melko uusi -96 Nostalgia ja vasta myöhemmin oon pikku nokkavaihtoja tehny, eli ylitehot ei ainakaan. Enkä tunnista mitään käyttövirhettä.
Olen jopa sen v-mäisen pyörien laakereiden rasvauksen tehnyt joka vuosi. Onko se muuten todella tarpeen?
Uteliaisuus on lähinnä akateemista enää, koska probleemi näyttää poistuneen.
