Iltaa,
silmäilin tuossa tuon hienon ja kattavan APU-esityksen läpi ja mieltäni jäi askarrutttamaan tuo omavalmisteiden ( harrasteajoneuvoluokan ) erillisrekisteri, rajoitetut käyttöpäivät ja ajopäivien valvonta.
1 Mikä on se perustelu kevennetyn verotuksen lisäksi, että omavalmisteelle ei tuon esityksen perusteella sallittaisi kuin 30-60 ajopäivää vuodessa? Haave siitä, että rakentaisi itselleen omavalmisteen käyttöpyöräksi kohtaa tässä kyllä aikamoisen takaiskun.
2 Onko esityksen valmistelijoilla jokin ajatus, vaikka sitä ei esityksessä suoraan mainitakaan, kuinka noita ajopäiviä valvottaisiin? Kuka valvoo?
APU ja omavalmisteet
Eiköhän noiden rajoitettujen käyttöpäivien idea ole just siinä, että ei tehdä ns. käyttöajoneuvoja, vaan harrastevehkeitä. Eli vastasit oikeastaan ite.
Harrasteajoneuvoilla tollanen 60 päivää riittää oikein hyvin. Jos ne päivät vaan saa olla tipottain, eikä putkeen.
Eli jokaisella tarvitsevalla on työmatkoihin ym. käyttis, josta verot on maksettu täysmääräisesti. Ja harrastevehkeet sit erikseen.
Muuten maa on kohta täys kolariosista tehtyjä mersuja. Ihan sama mulle, mut se ei käy verottajalle.
Harrasteajoneuvoilla tollanen 60 päivää riittää oikein hyvin. Jos ne päivät vaan saa olla tipottain, eikä putkeen.
Eli jokaisella tarvitsevalla on työmatkoihin ym. käyttis, josta verot on maksettu täysmääräisesti. Ja harrastevehkeet sit erikseen.
Muuten maa on kohta täys kolariosista tehtyjä mersuja. Ihan sama mulle, mut se ei käy verottajalle.
-
mcmies
Erillisrekisteri soveltuu paremmin autoille kuin pyörille. Erillisrekisteriä pohdittaessa on hyvä pitää toistaiseksi jalat maassa, se kun toteutuu aikaisintaan joskus 2010...
Erillisrekisterin käyttöönotto ei merkitse, että kaikki harrastusajoneuvot pitäisi siirtää sinne. Rekisterissä olevalla pannupäällä saa ajella kuten ennenkin.
Ideana rekisterissä on verovapaus ja varsinkin autopuolella lievemmät tekniset määräykset. Autopuolella direktiivejä on vielä enemmän kuin motskareilla, joten siellä rekisteri lienee tarpeellinen.
MMAF:n ja muun edunvalvontasakin tavoitteena on, että nykyistä omavalmisteiden miljoonia maksavaa testausprosedyyriä saadaan kevennettyä niin, että omavalmisteen rakentaminen on Ruåtsia vastaavaan tyyliin mahdollista järkevään hintaan. Tekninen vaatimustaso sinänsä ei suunnitelmassamme juuri kevene, pois lukien pakokaasupäästöt, joiden osalta pieni lievennys on välttämätön. Valot, vilkut, nopeusmittarit sun muut turvallisuuden kannalta tärkeät asiat omavalmistepyörissä pitäisi jatkossakin olla, kuten on asia Ruåtsissakin.
Jotta testauskuluja saadaan kevennettyä, pitää kaikki tekniset määräykset käydä yksitellen läpi, ymmärtää ne ja suunnitella saman tason täyttävä mutta harrastajaystävällisempi testaustapa. Duunia tehdään, mutta tulosta syntyy sangen hitaasti. Emme aio viedä viranomaisten eteen sellaisia ehdotuksia, joista emme itsekään ole varmoja.
Jos saamme tavoitteemme läpi, erillisrekisterin ainoaksi hyödyksi jäisi motskareiden osalta verovapaus. Verot maksamalla omavalmistepyörän saisi rekisteröityä normaalisti ilman käyttörajoituksia.
Motskarien osalta erillisrekisterin tavoitteet voisi hyvin toteuttaa ilman erillisrekisteriäkin. Motskarien verosta luopuminen ei ole valtiolle merkittävä taloudellinen kysymys. Turvallisuusvaatimusten kannalta taasen on järjenvastainen ajatus, että kevennetyillä vaatimuksilla saisi ajaa 60 päivää. Pyörä on turvallinen 365 päivää vuodessa, tai sitten ei yhtään päivää vuodessa.
Erillisrekisterin käyttöönotto ei merkitse, että kaikki harrastusajoneuvot pitäisi siirtää sinne. Rekisterissä olevalla pannupäällä saa ajella kuten ennenkin.
Ideana rekisterissä on verovapaus ja varsinkin autopuolella lievemmät tekniset määräykset. Autopuolella direktiivejä on vielä enemmän kuin motskareilla, joten siellä rekisteri lienee tarpeellinen.
MMAF:n ja muun edunvalvontasakin tavoitteena on, että nykyistä omavalmisteiden miljoonia maksavaa testausprosedyyriä saadaan kevennettyä niin, että omavalmisteen rakentaminen on Ruåtsia vastaavaan tyyliin mahdollista järkevään hintaan. Tekninen vaatimustaso sinänsä ei suunnitelmassamme juuri kevene, pois lukien pakokaasupäästöt, joiden osalta pieni lievennys on välttämätön. Valot, vilkut, nopeusmittarit sun muut turvallisuuden kannalta tärkeät asiat omavalmistepyörissä pitäisi jatkossakin olla, kuten on asia Ruåtsissakin.
Jotta testauskuluja saadaan kevennettyä, pitää kaikki tekniset määräykset käydä yksitellen läpi, ymmärtää ne ja suunnitella saman tason täyttävä mutta harrastajaystävällisempi testaustapa. Duunia tehdään, mutta tulosta syntyy sangen hitaasti. Emme aio viedä viranomaisten eteen sellaisia ehdotuksia, joista emme itsekään ole varmoja.
Jos saamme tavoitteemme läpi, erillisrekisterin ainoaksi hyödyksi jäisi motskareiden osalta verovapaus. Verot maksamalla omavalmistepyörän saisi rekisteröityä normaalisti ilman käyttörajoituksia.
Motskarien osalta erillisrekisterin tavoitteet voisi hyvin toteuttaa ilman erillisrekisteriäkin. Motskarien verosta luopuminen ei ole valtiolle merkittävä taloudellinen kysymys. Turvallisuusvaatimusten kannalta taasen on järjenvastainen ajatus, että kevennetyillä vaatimuksilla saisi ajaa 60 päivää. Pyörä on turvallinen 365 päivää vuodessa, tai sitten ei yhtään päivää vuodessa.
Käyttöpäivien kirjaamiseen on ajateltu kehittää jotain älykästä sovellusta, joka toimisi esim. kännykällä. Museoajoneuvoilla käytössä olevaa käyttöpäivien omaseurantaa ei aiota soveltaa.
Rekisterin edut ovat lievempi verotus ja tekniset määräykset eli näillä kriteerein sinne saattaisi haluta esim. sellaisen ajoneuvon omistaja, joka haluaa kunnostaa ajoneuvoaan yli 50 %, mutta ei kuitenkaan jaksa keksiä tarinaa tai etsiä vanhoja osia rekisteröidäkseen ajoneuvoa museoajoneuvona, muttei toisaalta haluaisi uutta veroakaan maksaa tai sitten haluaisi käyttää omavalmisteen aihiona vanhaa moottoria tai osia, joita ei voi saada täyttämään rajoittamattomaan käyttöön tehdyn omavalmisteen teknisiä vaatimuksia. Päästöt ja melu ovat ne joissa vaatimustaso useimmiten alitettaneen. Minimi turvallisuuskriteerit tulee määritellä valmistelun yhteydessä.
Ja rekisteriin ei ole tarkoitus päästää verottomuudesta nauttimaan katsastuksessa reputtaneita kesäautoja tai muita huonokuntoisia menopelejä, vaan ero teknisissä vaatimuksissa liittyy nimenomaan ensimmäistä käyttöönottoa koskeviin vaatimuksiin. Omavalmisteitakin koskevat vaatimukset tulevat kiristymään EU:ssa entisestään (nykyisin 47 erillisvaatimusta mp:lle ja 58 autoille) ja ainoa vaihtoehto kansallisesti hyödyntää poikkeuksia direktiiveistä tulee olemaan kokonaan erilliset kansalliset vaatimukset ja tätä palvelisi siten myös erillisrekisteri, joka rajoittaisi liikkumista käyttöpäivien lisäksi myös Suomen rajojen sisälle. Tulee muistaa, että EY-tyyppihyväksyttyä ajoneuvoa ei saa muuttaa siten, ettei tyyppihyväksyntä ole enää voimassa. Tyyppihyväksyntä on koskenut mp:iä 1999/2003 alkaen ja samoin siis omavalmisteita.
Rekisteri valmistellaan todennäköisesti erillisenä työryhmänä ja valmistelutyö alkaa aikaisintaan 2008.
Rekisterin edut ovat lievempi verotus ja tekniset määräykset eli näillä kriteerein sinne saattaisi haluta esim. sellaisen ajoneuvon omistaja, joka haluaa kunnostaa ajoneuvoaan yli 50 %, mutta ei kuitenkaan jaksa keksiä tarinaa tai etsiä vanhoja osia rekisteröidäkseen ajoneuvoa museoajoneuvona, muttei toisaalta haluaisi uutta veroakaan maksaa tai sitten haluaisi käyttää omavalmisteen aihiona vanhaa moottoria tai osia, joita ei voi saada täyttämään rajoittamattomaan käyttöön tehdyn omavalmisteen teknisiä vaatimuksia. Päästöt ja melu ovat ne joissa vaatimustaso useimmiten alitettaneen. Minimi turvallisuuskriteerit tulee määritellä valmistelun yhteydessä.
Ja rekisteriin ei ole tarkoitus päästää verottomuudesta nauttimaan katsastuksessa reputtaneita kesäautoja tai muita huonokuntoisia menopelejä, vaan ero teknisissä vaatimuksissa liittyy nimenomaan ensimmäistä käyttöönottoa koskeviin vaatimuksiin. Omavalmisteitakin koskevat vaatimukset tulevat kiristymään EU:ssa entisestään (nykyisin 47 erillisvaatimusta mp:lle ja 58 autoille) ja ainoa vaihtoehto kansallisesti hyödyntää poikkeuksia direktiiveistä tulee olemaan kokonaan erilliset kansalliset vaatimukset ja tätä palvelisi siten myös erillisrekisteri, joka rajoittaisi liikkumista käyttöpäivien lisäksi myös Suomen rajojen sisälle. Tulee muistaa, että EY-tyyppihyväksyttyä ajoneuvoa ei saa muuttaa siten, ettei tyyppihyväksyntä ole enää voimassa. Tyyppihyväksyntä on koskenut mp:iä 1999/2003 alkaen ja samoin siis omavalmisteita.
Rekisteri valmistellaan todennäköisesti erillisenä työryhmänä ja valmistelutyö alkaa aikaisintaan 2008.
-
mcmies
Joko se APU-raportti on heitetty roskikseen? Siellähän todetaan, että samanlaisilla osilla korjaamista ei tarvitse rajoittaa muuta kuin verotusta varten, mikä sekään ei koske yli 30 vuotiaita vekottimia. Ei korjaamiseen mitään erillisrekisteriä tarvita...Aironia kirjoitti:Rekisterin edut ovat lievempi verotus ja tekniset määräykset eli näillä kriteerein sinne saattaisi haluta esim. sellaisen ajoneuvon omistaja, joka haluaa kunnostaa ajoneuvoaan yli 50 %, mutta ei kuitenkaan jaksa keksiä tarinaa tai etsiä vanhoja osia rekisteröidäkseen ajoneuvoa museoajoneuvona, muttei toisaalta haluaisi uutta veroakaan maksaa tai sitten haluaisi käyttää omavalmisteen aihiona vanhaa moottoria tai osia, joita ei voi saada täyttämään rajoittamattomaan käyttöön tehdyn omavalmisteen teknisiä vaatimuksia. Päästöt ja melu ovat ne joissa vaatimustaso useimmiten alitettaneen. Minimi turvallisuuskriteerit tulee määritellä valmistelun yhteydessä.
Autojen osalta uskon omavalmisteisten rakkineiden vaatimusten EU-peräiseen kiristymiseen, motskarien osalta en usko. Esimerkiksi Ruåtsissa ei ole mitään käyttörajoituksia omavalmisteilla, ja siellä vaatimustaso on hiukan tyyppihyväksynnän vaatimustasoa kevyempi. Kyllä svenskit osaavat myös EU:ssa lobbaamisen taidon, ja tarvittaessa osaamme mekin!Aironia kirjoitti:Ja rekisteriin ei ole tarkoitus päästää verottomuudesta nauttimaan katsastuksessa reputtaneita kesäautoja tai muita huonokuntoisia menopelejä, vaan ero teknisissä vaatimuksissa liittyy nimenomaan ensimmäistä käyttöönottoa koskeviin vaatimuksiin. Omavalmisteitakin koskevat vaatimukset tulevat kiristymään EU:ssa entisestään (nykyisin 47 erillisvaatimusta mp:lle ja 58 autoille) ja ainoa vaihtoehto kansallisesti hyödyntää poikkeuksia direktiiveistä tulee olemaan kokonaan erilliset kansalliset vaatimukset ja tätä palvelisi siten myös erillisrekisteri, joka rajoittaisi liikkumista käyttöpäivien lisäksi myös Suomen rajojen sisälle. Tulee muistaa, että EY-tyyppihyväksyttyä ajoneuvoa ei saa muuttaa siten, ettei tyyppihyväksyntä ole enää voimassa. Tyyppihyväksyntä on koskenut mp:iä 1999/2003 alkaen ja samoin siis omavalmisteita.
Mitenkäs on, kun muistelen, että tossa justiinsa tuli voimaan uusi asetus, joka kevensi omavalmisteiden vaatimuksia. Tyyppihyväksyntää niiltä ei käsittääkseni enää vaadita, vai kuinka...?
Ruotsin erillisvaatimukset omavalmisteelle täyttää jo EU-kriteerit eli on auki kirjoitettu erillisenä tyyppihyväksynnästä. Tämä pitää siis tulevilla uusituilla EY-tyyppihyväksynnän puitteilla toteuttaa Suomessakin. Autoilla ainakin ja luulempa, että sitä haluaa 2008 myös mp-puoli. Se että edetään EU piensarja/omavalmistevaatimuksissa mp-puolella jo aiemminkin ei ole tätä poissulkeva.Esimerkiksi Ruåtsissa ei ole mitään käyttörajoituksia omavalmisteilla, ja siellä vaatimustaso on hiukan tyyppihyväksynnän vaatimustasoa kevyempi.
Uudella asetuksella käytännössä vain sovelletaan tiettyjä poikkeuksia tyyppihyväksynnästä ja nämä poikkeukset on EU:ssa yhteiset. Koko ajoneuvon tyyppihyväksyntää ei siten vaadita, mutta vaatimustaso on EY-tyyppihyväksynnän piensarjavaatimusten taso ja tätä "tasoa" vaaditaan tällä hetkellä siis myös omavalmisteelta Suomessa (ja muutoksilta joita tällaiseen omavalmisteeseen tehdään). Jatkossa kun myös yksittäiset ajoneuvot tulee direktiivien piiriin (autopuolella jo sovittu, mp-puolella seurataan) niin on joka tapauksessa määriteltävä direktiiveistä erilliset omavalmisteen vaatimukset, jos joustoa halutaan käyttää. Kyse ei ole kuitenkaan lobbauksesta EU:ssa vaan siitä mitä vapauksia suomalaiset sallivat naapurilleen.Mitenkäs on, kun muistelen, että tossa justiinsa tuli voimaan uusi asetus, joka kevensi omavalmisteiden vaatimuksia. Tyyppihyväksyntää niiltä ei käsittääkseni enää vaadita, vai kuinka...?
-
mcmies
Tällä hetkellä piensarjavaatimuksissa voidaan kansallisesti poiketa mistä tahansa erillisdirektiivistä. Piensarjavaatimukset vaihtelevat maittain, eikä niistä ole yhteisesti sovittu. Vapaa liikkuvuus ei tosin välttämättä toteudu piensarjoissa, koska jäsenvaltio voi kieltäytyä hyväksymästä jollekin ajoneuvolle toisessa jäsenvaltiossa myönnettyä piensarjahyväksyntää.
Suomessa nämä poikkeukset on toteutettu sillä kirjaintaulukolla, josta ei oikein kukaan tiedä, mitä ne kirjaimet käytännössä tarkoittavat...
Yksittäishyväksynnöissä (omavalmisteet) esimerkiksi metelin osalta Ruåtsin määräys (84 dBA) ei täytä tyyppihyväksynnän vaatimuksia. Sama koskee mm. jarruja, märkätestiä tai häipymistestiä ei Ruåtsissa tehdä. Hidastuvuusvaatimus on kyllä suurin piirtein direktiivitasoa.
Tässä lobbausajatuksessa on se idea, että ruåtsalaiset eivät varmasti halua lopettaa omavalmisteiden rakentamista, vaikka EU:ssa sellaista suunniteltaisiinkin. Siksi uskon, että sitä motskaridirektiiviä ei tulla toteuttamaan ihan samalla tavalla kuin autodirektiiviä. Tyyppihyväksynnän tasosta voidaan tinkiä vähäisessä määrin.
Ne lievennykset, mitä prätkien yksittäishyväksynnille tarvitaan, ovatkin lopulta aika vähäisiä, suurimmat asiat ovat päästöt ja melu. Turvallisuuteen vaikuttavia myönnytyksiä ei käytännössä tarvita. Ottaen huomioon omavalmisteiden erittäin pienen suhteellisen osuuden koko mopokannasta, ei yhteiskunnallista intressiä vaatia omavalmisteilta yhtä tiukkoja vaatimuksia ole olemassa. Ei, vaikka kaikki Suomen yli-insinöörit olisivat eri mieltä...
Suomessa nämä poikkeukset on toteutettu sillä kirjaintaulukolla, josta ei oikein kukaan tiedä, mitä ne kirjaimet käytännössä tarkoittavat...
Yksittäishyväksynnöissä (omavalmisteet) esimerkiksi metelin osalta Ruåtsin määräys (84 dBA) ei täytä tyyppihyväksynnän vaatimuksia. Sama koskee mm. jarruja, märkätestiä tai häipymistestiä ei Ruåtsissa tehdä. Hidastuvuusvaatimus on kyllä suurin piirtein direktiivitasoa.
Tässä lobbausajatuksessa on se idea, että ruåtsalaiset eivät varmasti halua lopettaa omavalmisteiden rakentamista, vaikka EU:ssa sellaista suunniteltaisiinkin. Siksi uskon, että sitä motskaridirektiiviä ei tulla toteuttamaan ihan samalla tavalla kuin autodirektiiviä. Tyyppihyväksynnän tasosta voidaan tinkiä vähäisessä määrin.
Ne lievennykset, mitä prätkien yksittäishyväksynnille tarvitaan, ovatkin lopulta aika vähäisiä, suurimmat asiat ovat päästöt ja melu. Turvallisuuteen vaikuttavia myönnytyksiä ei käytännössä tarvita. Ottaen huomioon omavalmisteiden erittäin pienen suhteellisen osuuden koko mopokannasta, ei yhteiskunnallista intressiä vaatia omavalmisteilta yhtä tiukkoja vaatimuksia ole olemassa. Ei, vaikka kaikki Suomen yli-insinöörit olisivat eri mieltä...