"Kuinka hallitus toimii, että ajoneuvojen, erityisesti moottoripyörien, rakentelua koskevat ohjeet uusitaan ottaen huomioon alan harrastajien mielipiteet?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Moottoripyörien rakentelua koskeva ohjeistus ja säädökset pohjautuvat Ajoneuvolain (1090/2002) 4 ja 28 §:ään. Ajoneuvon on siten oltava liikenteeseen soveltuva ja rakenteeltaan, varusteiltaan, kunnoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan turvallinen. Lisäksi ajoneuvon on oltava tavanomaisessa ajotilanteissa helposti hallittavissa ja mm. hallintalaitteiden tulee olla sijoitettu siten, että niiden käyttö on helppoa ja että ne eivät poikkea muiden samaan luokkaan kuuluvien ajoneuvojen järjestelmistä. Energiankulutuksen ja haitallisten päästöjen ml. melu on oltava mahdollisimman vähäiset. Nämä peruslähtökohdat ja kansainväliset EY-tyyppihyväksyntävelvoitteet asettavat tekniset puitteet ajoneuvojen rakentelulle.
Suomessa moottoripyörät ovat autoveron alaisia. Autoverolain (1482/1994) 3 §:n mukaan ajoneuvo, joka on aikaisemmin verotettu, verotetaan uudelleen ensi kertaa käyttöön otettavana tai rekisteröitävänä ajoneuvona, jos sitä käytetään sen jälkeen, kun 50 prosenttia tai enemmän ajoneuvon osista on vaihdettu. Ajoneuvon kunnostamisesta ja ajoneuvon kokoamisesta osista annetussa liikenne- ja viestintäministeriön asetuksessa (1258/2002) (prosenttisäädös) säädetään, miten muutosprosentit lasketaan. Ajoneuvon verotus asettaa siten omat vaatimuksensa rakentelulle.
Moottoripyörien rakentelu on puhdasoppinen harrastus niin kauan kuin ajoneuvoa käytetään vain yleiseltä liikenteeltä suljetuilla alueilla. Rata-ajo, romuralli- ja näyttelytoiminta ovat tässä mielessä puhtaasti harrastusmuotoja. Näissä yhteyksissä ajoneuvoille ja niiden rakentelulle ei ole asetettu velvoitteita ajoneuvolain tai autoverolain nojalla. Kun ajoneuvo tuodaan yleiseen liikenteeseen ja se rekisteröidään, ei voida enää puhua pelkästään harrastustoiminnasta, vaan sovellettavan vaatimustason täytyy vastata sitä yleistä turvallisuuden ja ympäristönsuojelun tasoa, jota muuhunkin ajoneuvoliikenteeseen sovelletaan. Lähtökohtana on oltava myös, ettei säännösten moniulotteisuus muodosta ongelmia valvonnalle, säännösten käytännön tulkinnalle ja toteuttamiselle sekä ajoneuvojen vapaalle liikkuvuudelle EU-alueen sisällä. Tulee muistaa, että myös rakenteluharrastuksen sisälle mahtuu monen tasoista teknistä osaamista tai osaamattomuutta sekä tietysti aina taloudellisen hyödyn tavoittelijoita. Omavalmisterakentelusta ei voida enää sen edellyttämän ammattitaidon takia puhua välttämättä edes harrastuksena.
Yleisillä teillä käytettävien ajoneuvojen vaatimuksissa ensisijaisina ovat liikenneturvallisuuden ja ympäristönsuojelun tavoitteet. Nämä tulee tieliikenteessä asettaa ajoneuvoihin liittyvien harrastustoimintojen ajoneuvojen rakenteille kohdistuvien monenlaisten erikoistoiveiden edelle. Ajoneuvojen käyttö yleisessä liikenteessä edellyttää kaikilta, myös ajoneuvoharrastelijoilta, yleiseen tieliikenteeseen säädettyjen vaatimusten noudattamista. Tästä syystä rakennemuutokset, joita sallitaan yleisessä tieliikenteessä harrastustarkoituksessa käytettäville ajoneuvoille ovat selvästi vähäisemmät kuin tieliikenteen ulkopuolella pelkästään suljetuilla alueilla käytettäville harrasteajoneuvoille sallitut rajattomat muutokset.
Viitekehyksen laajuudesta johtuen harrastustoimintaa koskevien säännösten kehittäminen ei ole mahdollista ilman laajaa yksimielisyyttä tavoitetilasta. Liikenne- ja viestintäministeriö on koonnut yhteen eri sidosryhmien asiantuntijat miettimään mahdollisia muutoksia prosenttisäädökseen, jotta saataisiin korjattua edellisen uudistamisen yhteydessä havaittuja käytännön ongelmia. Työryhmän tavoitteena on saada aikaan ehdotukset tarvittavista kehittämiskohteista ensi kevään aikana. Työryhmän lähtökohtana on kuitenkin löytää myös muita ratkaisuja, joilla voitaisiin selkeyttää nykyistä prosenttijärjestelmää katsastuksen ja valvonnan näkökulmasta sekä ottaa laajemmin huomioon rakenteluharrastustoiminnan erityispiirteitä käytännön tasolla. Koska lähtökohtana ja myös EY:n ajoneuvojen tyyppihyväksyntävaatimusten edellytyksenä on korkea tekninen turvallisuustaso, tullaan pääpaino ehdotusten jatkokäsittelyssä asettamaan keinoihin, joilla tavoitteisiin päästään muutoin kuin teknistä vaatimustasoa merkittävästi madaltamalla.
Liikenneturvallisuusselvitykset osoittavat, että nykyinen tekninen vaatimustaso ja valvontajärjestelmä ovat toimivia, sillä ajoneuvojen tekninen vika on harvoin syynä liikenneonnettomuuksien syntyyn. Renkaita ja jarruja koskeva turvallisuusriski on kuitenkin selkeästi tilastoista tunnistettavissa ja nämä tekniset syyt tulisi pystyä poistamaan riskitilastoista mahdollisimman laajasti. Rakennettujen moottoripyörien rakenteiden turvallisuudesta ei ole tehty viimeaikaisia selvityksiä, joista voitaisiin tehdä johtopäätöksiä koskien itse ajoneuvojen turvallisuutta. On syytä muistaa, että suurempitehoisten pyörien, joihin ns. chopperitkin luetaan, käyttäjäkunta on ajo-oikeuden ja ajokulttuurin kautta lähtökohtaisesti valikoitunutta. Koska suurin riskitekijä liikenteessä on ihminen itse, voivat kuljettajien erot valikoitumisen kautta heijastua myös ajoneuvomallikohtaisiin eroihin vahinkotilastoissa. Suurimmat liikenneturvallisuuden riskitekijät edellyttävät tiedostavaa asennetta kaikilta moottoripyöräilijöiltä niin ajotapojen, ajokunnon kuin ajoneuvonkin osalta.
Kun työryhmä on saanut työnsä valmiiksi, tekee liikenne- ja viestintäministeriö tulosten perusteella arvionsa mahdollisista säädösmuutostarpeista ja muista jatkotoimista olemassa olevien resurssien ja järjestelmien puitteissa.
Helsingissä 13 päivänä lokakuuta 2005
Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen"
Tässäpä pureskeltavaa. En tiedä, kuka vastauksen on kirjoittanut, mutta tiedän hyvin, etten pidä vastauksesta.
