Täällä juuri foorumille liittynyt naisihminen kirjoittelee. Allekirjoitukset on vielä säätämättä, mutta heti piti päästä kirjoittamaan mieltä polttavasta asiasta.
Tarina alkaa muutaman vuoden takaa, kun uusi tuleva aviosiippani alkoi höyrytä, että nyt pitää moottoripyörä saada. Ajokokemusta hänellä oli entuudestaan, minulla kyydissä istumesta ei niinkään. Vastustin koko harrastuksen uudelleen aloittamista vedoten sen vaarallisuuteen ja sanoin, että en voi luvata tulevani kyytiin. No, sitten mieheni ilmoitti jossain vaiheessa, että meille tuleekin Harley Davidson ja siinä on oikein nappipenkki kyytiläiselle. Johan muuttui minulla ääni kellossa.
Harrikkaa odoteltiin pitkä tovi, kun se merten yli seilasi ihan Ameriikasta asti. En tiedä, kumpi meistä odotti enemmän?
Nyt on the Harrikka kotona ja ollaan päästy ajelemaan, minä toki vain takapenkillä istuen. Kolmannella ajokerralla mietin, että ei vitsit, kyllä mun täytyy päästä itse ajamaan. Tämä vaan alustuksena tarinaan.
Suunnitelmana on hommata mulle pyörä, miehelle opetusluvat ja sitten alkaa treenaamaan viimeistään ensi keväänä. Minun kriittiset mitat on 163 cm, 62 kg ja 43 vuotta. Kokemusta moottoriurheilun saralta on ukki-vainaan pappatunturilla kaahailusta noin 30 vuotta sitten.
Selvää on, että pyörän oltava Harley Davidson, mutta tarkemmat speksit on vielä haussa. Tällä hetkellä on mietitty Sporsteria tai Dynaa. Minä haluaisin ABS-jarrut, mutta taitaa mennä yli minun budjetin semmoiset pyörät. Kaatumaraudat onneksi ei maksa paljoa, eli semmoiset meinasin, että pitää ainaskin laittaa mun pyörään. Kertokaahan, mitä te suosittelisitte mulle ensi pyöräksi?
Sari S
