Kiitoksia poiijjaat tsempeistå. Aletaan tosin olla jo niin heikoilla jäillä..
mutta niin kauan kuin on elämää..on myös toivoa
Pitkät reissut on yhdessä ehditty ajella..prätkälläkin.
Kuitenkin yli 3vuosikymmentä samoja latuja hiihdelty. Kolhujakin on matkalle sattunut. Ehkä pahin aikoinaan oli serpentiiniltä suistuminen kivikkoon Norjassa

...mutta siitäkin selvittiin ..hengissä
Muistan hyvin kun sitten alettiin toipua kuinka 2 eri "kuppikuntaa" kävi sairaalassa kattomassa.
Toiset motoristeja omasta kerhosta. Suuri huoli miten jatkossa? Lopetatte varmaan harrastuksen ja kaverit jää
siinä samassa? Mutta varmaan salaa toivoivat että jatketaan toivuttua

?
Toinen ystäväpiiri taas tällä linjalla: No niin..mitäs on sanottu! Hullunhommaa ja tiedettiin että näinhän siinä tulee käymään!!! Ja sanottiin mutta nyt varmaan sitte upposi kalloon että lopetatte kouhottamisen ja siirrytte autohommiin ..niinkuin muutkin järkevät ihmiset !
Varmaan jotain tällaista se oli!
Ei lopetettu. Tuumattiin yhdessä että kunhan ollaan siinä kunnossa, ajetaan Helsinkiin , ostetaan ihka uudet ajokamppeet ja lainataan mopo? Kerran käytiin kaverin prätkällä koelenkillä ja tultiin siihen tulokseen että
Kyllä tää juttu vaan jää Kesken...jos nyt lopetetaan

!
Seuraavalla viikolla tais olla prätkästä kaupat jo tehty...
Niin paljon olis kuitenkin vielä reissuja tekemättä....mut tätä elämää ku ei voi itse hallita..niin kuin me monasti erehdytään luulemaan voimamme päivinä ..meitä viedään täällä ku "pässiä narussa"...
Elämä on ihmisen parasta aikaa, sano Matti....ja vaikka pelleksi on jäbä ittensä jo duunannukkin...
Lause pitää edelleen paikkansa...tasan siinä pätkässä kohdusta hautaan , ne on ajot ajeltava..muuten voi jäädä tekemättä

?