Sportster enskaketjun ja kytkimen tarkastusluukut

[stigb]

Jollain muulla alueella oli keskustelua siitä kumpaa luukkua tulisi käyttää enskaöljyn vaihtoon... tässä hieman juttua tuohonkin liittyen:

Näinkin voi käydä:
Juu, eli mikä luukku parempi… Oisko ollut toissa keväänä kun rupesin rustaamaan -00 Sportster ”keväthuoltoa” johon liittyi muun muassa enskaöljyn vaihto ja ketjun pieni kiristys. Ei muuta kuin tuo ketjun tarkistusluukku auki (tuntu muuten olevan melko hepposesti nuo torx T25 kaksi ruuvia kiinni – ei aivan sormilla auennut, mutta tosi löysällä oli) ja sit vaan vanhat öljyt pihalle.

Mitä tulee tuon Clymerin raamatun luukkuvalintoihin, niin tuskin todellakaan on mitään merkitystä mitä luukkua käyttää tuohon hommaan. Itselläni tosin oli molemmat auki kun uusin samalla sen kytkimen kannen, ja ainakin tuossa XL -00 mallisessa mopossa uuden öljyn täyttö ketjun tarkistusluukun kautta on luontevampaa kuin kytkimen kannen kautta.
Noh, kaikki meni kuin Strömsössä ja ketju tuli oikeaoppisesti kiristettyä, kytkin samalla hienosäädettyä ja öljyt uusittua – nou problem. Niin, nää kaks pikkuluukun ruuviahan oli vähä heppoisesti kiinni, joten ei muuta kuin lähimpään tarvikeliikkeeseen neuvoa kysymään. Oon jo 70 – luvun alussa purkanut ja koonnut pari ekaa brittipyörää, joten ruuvien löyhtyminen on muistissa.

Pikakonsultaation tuloksena poistuin Tepon tarvikeputiikista pikkupullo CRC – softlockia taskussa ”Iisi tu open wit normal tuuls” – tyyppiä. Hyvä minä!
Ruuvit ja luukku putsattu, niiden tiivisterenkaat ja luukun O – rengas kans. Eli ruuvit kevyesti käsituntumalla sopivan tiukalle ja tallin siivous.

Sinä kesänä nyt tuli sitten tuolla ”Fatster” / SemidynaSporalla ajettua tommoset 6000 kilsaa raskaalla kuormalla (mä sillon 110, muijakaan ei mikään keijukainen ja 30 kiloa kamaa kyydissä ympäri Suomea. No tuohan selittyy sillä että kyseessä on tehdaskonvertoitu 1200 tomosella abaut stage 2 muuntopaketilla + kaikki jouset ja iskarit ”Rocksessiivisiä”, ja Fättärin takapää/pyörä – aikamoinen sekotus, mutta toimii hyvin. 7 prossaa meni muutoskatsastettaessa, kunhan vihdoin löysin täältä länsirannikon pikkukaupungin läheltä ammattimaisen biker – katsastusmiehen joka suostui tekemään koko homman. Niin, palataanpa aiheeseen.
Viime keväänä siis kaikkien öljyjen vaihto – nou problem, paitsi että nuo kaks T25 torksinperkelettä ei inahdakaan – ei sitten millään – terät katkeaa tai vääntyy vaikka käyttää tosi laadukkaita T-hylsyjuttuja, niin vääntyy vaan pää – Voe Shit!
Noh, yksi ruuveista melko rupisessa kunnossa ja toinenkin kaukana täydellisestä päätän siirtää ongelmaa tuonnemmaksi ja valitsen toisen luukun öljynvaihtoon – kun jo todettiin että ei todellakaan ole väliä mitä kautta uuden öljyn sinne kaataa.
Niin, nyt helmikuun 2014 alussa olikin sitten aika ottaa tuo mieltä vaivannut ongelma työn alle.
Kaiken maailman tökötit ja WD-nelikymppiset kehiin, torxiterä ison juotinkolvin päähän ja ruuvin koloon ensin viideksi minuutiksi (tuon piti antaa periksi viimeistään noin 250 asteen 5 minuutin löylyn jälkeen) sama toiselle, ja toiselle, ja pidemmäksi aikaa – tuloksena se, että toinen oikeesti aukes, tietenkin se ehjempi, ja sit sormetkin palo kun piti räplätä liian aikaisin – Voe Shit taas.

Ei muuta kun parin viikon aikalisä ja tänään – helmikuun lopussa uusi yritys. Kuten tuli mainittua, se jäljelle jäänyt ruuvi oli tosi rupinen, joten keskityin ongelman ratkaisemiseen kirjaimellisesti kynsin, hampain ja ”All inn” – periaatteella (mitä nyt tilasin uuden luukun kannen, tiivisteet ja ruuvit ennen hyökkäystä) Periksi ei anneta vaikka pitäis mutustaa koko kansi, ruuvi ja tiivisteet tuhannen P:n päreiksi! Sitä ennen kuitenkin irronnut ruuvi kevyesti kiinni ja pikku rauhoittava lenkki helmikuun toiseksi viimeisen päivän kunniaksi kuivassa ja leudossa kelissä – tärinähän noita pultteja aukoo.

Ahaa, lenkki virkisti ajatusta - siis kumitiivisterengas paitsi ruuveissa, myös itse luukussa – Heureka!

Mattopuukolla tiivisterengasta raosta rapsuttamaan rupes hän, poikki meni, mutta pää esille tuli. Rasvaruisketta rakohon ja kannen naputusta samalla kumia sormilla vetäen – tiivistettä pois välistä siis.

Välistä onnistuu, välistä ei – ei siis lähtenyt kokonaan, mutta yli puolet kuitenkin. Naputusta jo kumitiivisteen osittaisen poiston takia hieman heiluvalle kannelle, rinksutusta ja toivoton yritys tuoreella T25 terällä, joka veti ihan tyhjää.
Nyt ois ollu porakone paikalla, mutta kun on mökillä – Voe Shit!

Ei muuta kun tupakkipaussi – taas, ja vaihtoehtoista naputusta ruuvin torx-koloon teräsarjasta löytyneellä ilmeisesti 4 millin neliskulmaisella terällä, malli jota en oo ennen nähnytkään. Pari kolme naputusta ja puhelin soi. Vaimo soittaa ja kysyy missä sitä ollaan (aikahan kuluu kuin siivillä kun on hauskaa), kaupassakin pitäis käydä. ”Olen tulossa”, sillä nyt tää riittää vähäksi aikaa ja annan periksi.
Noh, tuo ihme kanttiterä ei lähe irti ruuvin päästä. Ok, väännin paikalle ja vääntö, mutta ei inahakkaan. Pidempi vääntövarsi
– ja Voe Shit! Ruuvi AUKEAA!!

Tupakka huuleen ja piitkä tauko.

Nuo ruuvit joissa on kuminen O-tiiviste, samoin kuin luukussakin vaativat hyvin kevyen momentin, eikä todellakaan kierrelukitusta – tämähän on ihan selvä homma nyt jälkeenpäin. Muutenkin noiden nesteiden käyttö alumiinivalussa on kyseenalaista – minä EN VARMAAN KÄYTÄ, vaikka mikä ois.
Voe Shit että helpotti.

Toivottavasti tämä pakina viihdytti satunnaista lukijaa – vaikka ei olisi mitään opettanutkaan.

Mukavaa ajokautta 2014 kaikille! ”Tiku”

[haamu]

Pienellä momentilla, mikä se nyt kirjan mukaan olikaan, niillä olen kiristelly, ja hyvin on kiinni pysyneet. Ja ei mitään lukitetta tossa kohtaa ole käytetty.

[IJHa]

Varsinkin, jos käytössä on rosteripultit, mitään lukitteita ei pidä käyttää. Ainoa aine, jota sipaisisin kierteisiin on kuparitahna, se estää pultin ryytymisen alumiinilohkon kierteisiin.

[ma^ko]

Varsinkin, jos käytössä on rosteripultit, mitään lukitteita ei pidä käyttää. Ainoa aine, jota sipaisisin kierteisiin on kuparitahna, se estää pultin ryytymisen alumiinilohkon kierteisiin.

Mielummin alumiinipastaa, tuo kuparitahna alumiinin kanssa on aina vähän arveluttava juttu.