OHIajoa

[Zacca]

Prätkäkulttuuria?

Yllätti eilen paluumatkalla sähköongelmat ja olin 3-tiellä Jalasjärven ja Tampereen välillä useamman kerran tienvarressa työkalut ja osat levällään selvittämässä ongelmaa.

Ohi ajeli useita kymmeniä pyöriä, niin harrikoita kuin muitakin. Yksikään ei pysähtynyt kysymään avuntarvetta!

Sain onneksi viat ainakin väliaikaisesti korjattua (ajoaika tosin piteni kolmellalla tunnilla) ja Tre - Hki väli tuli ilman ongelmia.

Että sellainen tapaus!

[Ninni]

Kyllä harmittaa tai hävettää muidenkin motoristien puolesta! Niin kuin jo joskus aiemmin olen sanonut, että olen vasta aloittelija niin motoristi kuin harrikka piireissä, niin maine ja puhe siitä, että motoristit ovat avuliaita ja pysähtyvät juuri esimerkiksi tienposkeen tarjoamaan apuaan jollekin ehkä sitä tarvitsevalle, meni kyllä tuollaisen kirjoittamasi jutun jälkeen.

Olemme itse lähdössä ekalle pitkälle reissulle harleylla, joten kovasti jännittää, kuinka mopeti kestää... TOIVOTTAVASTI hädän tullen joku edes viitsii pysähtyä kysäisemään, tarvitsemmeko apua, JOS jostakin syystä tiemme on tyssännyt tien poskeen... Niin mekin teemme, aivan varmasti. Tietysti pitää vain toivoa, ettei mitään satu

Mutta hei, eikö olisi kohteliasta ja viisasta pysähtyä auttamaan tien poskessa olevaa!? Koetetaan säilyttää se hyvä maine motoristien keskuudessa, että olemme auttavaista ja ystävällistä porukkaa!

Lämmintä ja turvallista kesää!

[Choppers_forever]

Kun mulla on ollut moto tienvarteen lauenneena, AINA on ensimmäinen auttaja pysähtynyt 5 minuutin sisään. Pari kertaa on yhdistelmärekkakin laittanut ittensä parkkiin vierelle, hehe. Eli kyllä motoristit toisistaan huolta pitävät. Mulla ei ole pahaa sanottavaa

[akrapu]

No helevata. Itte ajelin autolla Hki-Seinäjoki-välin noin klo 14:00-18:00. Eipä satuttu kohdalle , mutta vastaisuuden varalle: Mulla on aina lista tallien yhteystiedoista reissulla mukana. Lista löytyy vaikkapa täältä http://www.chopperweb.com/clubs/indfin.htm.
Yleensä jos joku on paikalla ja sattuu vastaamaan puhelimeen, niin apua järjestyy tavalla tai toisella... ainakin allekirjoittanut on saanut pyörälleen hiace-kuljetusta yms. , kun on hyydytty tienvarteen.

- AKr

[hemuli]

Onhan näitä tapauksia. Itse vedin aikoinaan lipat pyörällä ja sinä aikana kun olin älyissäni niin ainakin kaksi autoa ja kolme moottoripyörää ajoi pysähtymättä ohi. Eikös tuosta ole jo rikoslaissakin pykälä heitteillejätöstä? No, onneksi siitäkin selvittiin omin avuin.

Kyllä se vähän pelko kouraisi persiistä kun juhannusviikonloppuna ajoin Hanko-Hyvinkää tietä Lohjalta Askolaan ja keskellä ei mitään rupesi kuulumaan hirvittävä kilinä vaihdelaatikon suunnalta. Pyörä sivuun, kaikki ajoivat ohi vauhtia hiljentämättä. Onneksi tässäkin tapauksessa räminän lähde paljastui löystyneeksi ruuviksi joka rämisi svingin kurasuojana toimivaa rosterilevyä vasten.

Keskimäärin Suomessa ei kuitenkaan tarvinne kovin pitkään tienposkessa seisoa ennen kuin apua tulee. Toivottamampi tilanne on ulkomailla varsinkin itäisessä Euroopassa. Siellä ei uskalla pysähtyä auttamaan kun kyseessä voikin olla ansa ja joudut ryöstetyksi.

Toivottavasti kellään ei vehkeet hajoile tien päälle mutta jos näin käy lupaan pysähtyä merkkiin, valmistemaahan tai kuskin sukupuoleen katsomatta...

[affe]

Prätkäkulttuuria?

Sepä se, onko sitä kulttuuria enää olemassa kun pyörien/pyöräiljöiden määrä on noussu tätä tahtia? Kuinka moni uusista pyöränomistajista kokee sen suurempaa yhteenkuuluvuutta muiden mopoilijoiden kanssa? No se siitä... eipä tuo omakaan pyöräilyhistoria vielä niin tolkun pitkä ole
Itse olen aina mopolla liikkuessa pysähtynyt tai koukannut takaisin kun on ollut pyörä tienlaidassa. Autollakin on tuota tullut tehtyä mutta kieltämättä ei ihan joka kerta Usein vaan on ollut kyseessä taukotupakki tms.
Omalla pyörällä olen pari kertaa tehnyt kenttäkorjausta ja on ollut sekä ohi ajajia että avun tarjoajia. Melko varma tapa saada apua on työntää pyörää pitkin tienvartta, pitää olla kovasydäminen jos sitä kestää katsella

Affe

[Zacca]

Lisäys!

Tarkoitukseni oli herättää ja muistuttaa HDCF:n porukkaa ja muitakin, ettei ole suuri vaiva pysähtyä ja tarjota apua, samassa tilanteessa saattaa joskus olla itse kukin.

Aikaisemmilta vuosilta itsellä on ihan hyviä kokemuksia avuntarjoajista ja pysähdyn aina apua tarjoamaan.

Sattui reissun alkupäässä hyviäkin kokemuksia, Jalasjärvellä traktorilla rehunajossa ollut maanviljelijä pysähtyi, kävi hakemassa kilometrin päässä olevalta naapuriltaan akkukaapelit sekä henkilöauton ja saatinn pyörä käyntiin (akku oli siinä vaiheessa purkautunut tyhjäksi).

Hyviä ajokelejä kaikille!

[Jugi]

Itse olen saanut aina apua ongelmien ilmaantuessa ja siitä SUURI KIITOS kaikille auttaneille. Viimeisin tapaus sattui Ruotsin maaperällä kun laatikko päätti karauttaa kiinni. Apuun tuli lähellä asusteleva suomalainen harrikkamies, joka majotti meidät, järjesti kyydit satamaan ja käytiinpä sen veneellä seilaamassa merelläkin.

Siitä edellinen suurempi ongelma tuli muutama kesä sitten rautapäällä kun kansipahvi paloi ja matkanteko jäi siihen. Paikalle pysähtyi muutama kauppamatkustaja kuorma-autolla, pyörä nostettiin kyytiin ja parin päivän seikkailun jälkeen päädyin sinne minne olin alunperin tähdännytkin. Vaikka en ihan ajoissa perille päässytkään, niin jäipähän siitäkin reissusta hyvät muistot ja paljon kerrottavaa jälkipolville. Kyllä se matkailu aina avartaa

Valitettavasti olen joutunut huomaamaan myös sen, että aivan kaikki harrikkamiehetkään eivät halua muita auttaa. Voisiko asenteisiin vaikuttaa se, että jos on aina ajanut toimivalla pyörällä, ei voi tietää miltä tuntuu ruuvata konetta auki tienposkessa..

[Ilkimys]

Hemuli hei! Olikos se tää haitekkikustomi mistä moinen kilinä alko kuulumaan?

Tosta auttamisesta sen verta, että vois kyllä varovasti kysästä tarvitaanko apua. Ja toisaalta röökitauolla oleva ja pyörää ihasteleva heppuli vois myös moikata ja näyttää, että ei hätää antaa mennä. Taitaa olla käynnissä kulttuurin muutos tässäkin asiassa kuten joku jo epäili. Valitettavasti

[hemuli]

Hemuli hei! Olikos se tää haitekkikustomi mistä moinen kilinä alko kuulumaan?

Joo, ja löysä rosteriruuvi kaarelle jännitetyn rosteripellin päällä pitää aika infernaalista meteliä, se on kuin vanhaa sahaa soittaisi - varsinkin kun rakentajan korva on virittynyt ääriherkäksi Eli ihmisen tekemä se tuo hitekki pulttilinkokin on, ei ne ruuvit aina muista pysyä kireällä lukitteista huolimatta... Myymättä on muuten edelleen mutta ajellaan ja nautitaan kilometreistä sillä aikaa, toivottavasti ei mene mitään oikeasti rikki että joutuisi testaamaan nykypäivän auttamisalttiutta tien päällä...

[Sporttiboy]

Eli johonkin aikaisempaa leadiin puuttumatta: Hemuli myös ajaa mopollaan!!!!!!!!!

Pari kertaa on tullut pysähdyttyä, mutta aina on ollut tilanne jo hallinnassa (paras oli kun pariskunta pohti että "punaisia vai sinisiä lupiineja" kun osuin tarjoamaan apua...)

Se varsinaisesti ainoo kerta kun mulla on ollu huolia tien päällä sain kyllä ihan itse hoitaa homman, ei paljoa pysähdelty.

Ai niin ja Tarja toi kotiin kun ketjut oli pitkin kaivarin rantaa lukon petettyä pari vuotta sitten. Kiitos Tarja.

[Masi]

Mulla olis semmonen mielikuva et jos pyörä hajoo, ni huivi tankooon ni sit ainaki pitäis jonkun pysähtyä...
Niitä kukkien ihmettelelijöitä kun loppujen lopuks on aika paljo.

[Pera]

Masi puhuu asiaa, tuo huivi on vanha keino. Toisaalta, jos työkalurulla on auki pyörän vierellä ja mies makaa pyörän alla, indikoi myös avun tarvetta. Ei kuitenkaan viitsisi reissussa pysähdellä jokaiselta tupakkia polttavalta tai kännykkään puhuvalta, että onko ongelmia.

Mutta jos siis selvästi näkee, että apu voisi olla tarpeen, niin pysähdys.

[Vallu]

Ton huivikonstin muistan itsekin takavuosilta. Juttuahan voisi lämmittää uudelleen eli vaikka Smoto joka hääräilee kaiken maailman votereiden yms. kanssa voisi ottaa tosta teeman ittelleen. TOSSU?
H-DCF:ssähän tää on nyt sitten tuttu juttu, vai

[Mr.Heritage]

Moron,

Enmalta olla laittamatta lusikkaani tähän soppaan.
Häksätin laukes(taas vaihteeks)tienpäälle.
Paikkana Porvoon konetien pää Kouvolaa kohti.
Vedin hurmiossa kolmosen suht-koht loppuun, ja just ku hämmensin seuraavaa lootasta, ni FA-DAM!. Enskaremmi silmille..

Tuli siis tuumakolmevarttinen remmi enskakotelosta läpi niiettä heilahti..

no ei muuta ku hermopora tiensivuun, vauriokatselmus, jipii, ei kone/laatikkoöljyjä, siis VAAN enska paskaks, ja rok loppu ku seinään..

siinä si takapenkkiläisen kanssa tiensivussa hihiteltii, ja naureskeltii, ja räkätettii, ja huivi kytkinkaffaan kiine...ja ruvettii plaraan "Chopperweb" listaa läpi...

kerettii siinä pualtoist tuntii möllöttään, ohi ajo semmone n.20 erilaista, 1-3 tyypin porukoissa, etunojapunnerrusasennos-ajettavaa...SIIS _O_H_I_!!!, si ku kyyti oli jo järjestyny, ni viimoset kaks mitkä nähtii ni pysähty ja kysy: onko homma ok, ja hanskassa, vai hätä, tarvitteko apua?

onnex saatii Cherubs:n ukot kiinni, komiasti Hiacen koukussa olevaan peräkärriin raato, ja me sisään Hiaceen, ja kohti talleja...
siä löyty si BROTHERHOOD:ia, tuli tölkki räpylään, sapuskaa, paikka missä montteeraa, meikält puuttunnu työkalu, ja a´vot perseentäristin tuli tunnissa kuntoon, niputin raadon, pesin räpylät, morjestin ukkoja, ja tervehdin tallin säästöpossuvirkistysrahastoa pienellä muodollisella summalla, kutsuin käymään, jä niin taas lähettiin pöristelemään kohti cityä...

että sellasta "MP-henkeä" ja bikerbrotherhoodia samana päivänä...

t:ennen oli ennen ja nyt on nyt..

ps. kiitokset Cherubsien ukoille, toivottavast pippalot meni jouheest!!