bongattua tekstiä muualta

[TuomoR]

Useassa vastauksessa oltiin sitä mieltä että jokainen saa olla bikeri miten haluaa kunhan nauttii siitä. Oma H-D harrastus alkoi 1973 vuonna ostamalla erään pienen pohjalaiskaupungin tupakkakaupasta emaloitu pinssi missä oli Ameriikanlipun värinen numero 1. pinssi. Tämä sama pinssi on kulkenut mukana tähänpäivään saakka muistuttaen silloin 12 vuotiaana tekemääni päätöstä, että joskus ostan tuollaisen samanlaisen kun Jaatulla ( tais olla ainut H-D silloin Pohjanmaalla). Niinpä vain tässä "välivuosina" on jokunen japsipyörä tullut ajettua, jokainen noin 15 -17 tuhatta vuoteen. Viime vuonna sain sitten kyseisen hankinnan suoritettua ja nyt ajelen tällä toisten haukkumalla "mutterikasalla" ja toisten ihailemalla "ainoa ja oikea" H-D:llä. En ole huomannut uuden pyörän aikana ajomäärissä muutoksia ja ystävät ovat pysyneet samoina, eikä ystävien jututkaan ole muuttuneet. En tiedä mihin kastiin kuulun jos on tärkeää lokeroida jonnekkin, harrastaja 30 vuotta, bikkeri 30 vuotta, haaveista totta 30 vuotta vaiko vain vannoutunut motoristi. Jokainen menee niinkuin haluaa.............nähärään tien päällä...................

[Evo Chopper]

Itselle tämä "old school"meininki alkaa pänniä, koska omalla alalla jokainen haluaa erottua sillä, että kaikki vanha mainstream oli jotenkin hienompaa kuin nykyinen"mainstream".
Mulle jäsenyysmahdollisuus HDCF:ssa oli jälkikäteen huomattu mahdollisuus tavata muita yli 5000 samanhenkistä, joista löytyy monenlaista kulkijaa, puhumattakaan niistä jotka jotka ei jäseniä ole.
Et sitten halunnut ajella 3 päivää rankkasateissa kumipuku päällä
En ole kaikkien kaveri, mutta tuntemattoman HD-kuskin tavatessani siihen voi olla mahdollisuus.

Tämä jutaharrin teksti kuvaa 100% omia fiiliksiä - ASIAA

[manniju]

Jep, jokainen saa olla bikeri tai mikä sitten haluaakin olla omalla tavallaan. Annetaan jokaisen olla tavallaan, kunhan ei muita vahingoita.

Tätä aloituspätkässä mainittua vääntöähän tulee ihan joka porukassa, jossa on enemmän kuin yksi henkilö...Yli 30 vuotta olen ollut mukana noissa vanhan rock and rollin kuvioissa ja esim. siellä on osa porukasta sellaista, että on toisinaan pakottava tarve avautua tästä old school- ja wanna be -harrastajan teemasta.

Näillä huolestuneilla sävel on aina sama: Te uudet ette tiedä mitään ja pilaatte tän meiningin. Mitä te täällä teette, jättäkää meidät oikeat tyypit rauhaan.

Tällaista sitten paukutellaan kaikille ja tietenkin myös vuosikymmenet mukana olleille, jotka ovat esim. perhesyistä lapsia kasvatellen joksikin aikaa vähentäneet bileissä käyntiään eivätkä ole näille "oikeille bikereilla tai rokkareille" sattumoisin tuttuja kavereita. Heh.

Ei näistä kannata provoutua, ei. Mutta kiinnostava ilmiö psykologisesti; mikä itsetunnon notkahdus näihin muiden samanlaisiin syyttelyihin eri harrastusporukoissa johtaa.

[jumpero]

kompaten manniju:n tekstiä,näin se tuntuu menevän!

[Moose]

Loppujen lopuksi tämä old school- porukka hautautuu enneen wannabeeitä. Eli kyllä aika ongelman hoitaa.
Tai perhana vieköön sittenkään ei, koska wannabeeistä- koteloistaan- kuoriutuukin uusi old school- ja elämä jatkaa kiertokulkuaan. Ei tämä lopukkaan ikinä. Eli koitetaan tulla toimeen.

[JON]

"Jesse mursi leivän, ja sanoi: Tästä ei sitten muille riitäkään".
Se, miten se tähän liittyy, on itsellekin epäselvää, mut tulipahan mieleen.

Jumpe

[Ilkimys]

Mistähän oikein on kysymys tai mikä on ongelma? On tainnut johtoajatus hukkua aikaa sitten. Mun mielestäni tänkin tarinan voisi jo lopettaa.
Lukkoa pliis!

[JON]

Ainakin Ilkimys "got the point"

Jumpe

[Moose]

Jos olisin ilkimystäkin ilkeämpi, niin huutaisin lukkoa pääosin tämän foorumin keskusteluihin. Ajatusta johtoajatuksesta puhumattakaan kun on aika harvoissa ketjuissa. Siis: Lukkoa!