1. Tekniikka
Pyora: XL 883L 08
Eturengas: Metzeler MCE 110/80-19, 400 kpl auton nastoja liimattuna
Takarengas: Avon 130-16 rallirengas, 460 kpl lyhyt rallinasta liimattuna
Fehling superbike tanko, kahvanlammittimet ja kahvojen kadensuojat
Ajovalojen poiskytkentamahdollisuus.
Seisontatuen tappokatkaisija poistettu.
Oljyn lammitys (vastukset oljysailion ymparilla)
Akun lammitys (vastusmatto akun alla)
Akkulaturi + latausjohto
Koneessa ja enskalaatikossa synteettiset oljyt
Takaiskarit vakio XL, etuiskarit heavy-oljyt
Satula korotettu, tarvikeboxi muuntajalle ja laturille takalokasuojan paalla
Lepuutusjalkatapit.
Tom Tom Rider II
Kuukaudessa kertyneet ajokilometrit n.3000, joista 500 km paateilla, 1500 km kantateilla ja 1000 km metsaautoteilla ja metsakoneurilla.
2. Ajovarusteet
Kerrospukeutuminen. Alimpana Rukan lampokerrasto, sitten polvi, kantio ja ylavartalosyndit, fleese verkkarit + villasukat ja paalle Yokon goret (suojat poistettu}haalarihousuilla. Yllaolevalla pukeutumisella parjasi -17 asteen pakkasissa 70 km etappeja ja 300km paivamatkoja.
3. Sailytys ja kaynnistys.
Pyoraa sailytettiin avoimessa autokatoksessa. Akun lataus oli kytkettyna aina pyoran seisoessa. Akun ja oljyn esilammitysta kaytin kun lampotila alitti nollan. Kuukauden aikana aamulampotilat vaihtelivat +4C ja -17C valilla. Lampoasteiden puolella mentiin viikon verran, muulloin pakkasia. Kaynnistys ei aiheuttanut ongelmia, pyora starttasi lampotilasta riippumatta kuin kesalla.
4. Ajaminen
Pyoran ajettavuus oli alhaisesta painopisteesta ja suuresta vaannosta johtuen erinomainen. Renkaiden toimivuus ylitti odotukset, niihin pystyi luottamaan eika pito irronnut kertaakaan vahingossa. Peran sai hallittuun luistoon kallistamalla ja kaasulla, luistoa pystyi yllapitamaan pitkia matkoja kaasun avulla. Kaarroksen jalkeen kaasun pienentaminen toi peran linjaan.
Sulalla tiella saastin nastoja ja rajoitin ajonoputeni 90kmh vauhtiin, muutamaa lyhytta 100 kmh+ ohitustilannetta lukuunottamatta. Kuivalla kestopaallysteella nastat aiheuttavat pyoran kayttaytymiseen pienta woblausta, muuta kun siihen tottui, pysyi pyoralla hyvin normaalin talviliikenteen vauhdissa. Kuukauden kuluessa nastoja irtosi yksi kappale, sulilla teilla tuli ajettua olosuhteiden pakosta luokkaa 800 km.
Polanteisella tiella pyoran piti antaa hakea omat ajolinjansa.
Ajoin pyoraa paino edessa speedway pyoran tapaan, jalkaa pistin eteen maahan hitaissa 90 asteen kaannoksissa, jotka sujuivat parhaiten kun ajoi peran kaasulla irti. Kovemmissa nopeuksissa jalkaa ei arvannut (eika tarvinnut) maassa kayttaa.
5. Negatiivista / vaarallista
Muun liikenteen on vaikea mieltaa etta kulussa on moottoripyora joka saattaa liikkua 100km tunnissa, sen asemasta etta tulija olisi 30 kmh kulkeva mopo. Pyorani valot ovat lahinna huono vitsi, pimeassa kerrassaan vaaralliset. Muu liikenne on pakko ennakoida todella suurilla marginaaleilla.
Ajaminen vaatii istumista, endurotyyppinen tapeilla seisten ajaminen vaikeuttaa pyoran hallintaa hankalissa tilanteissa. Pyoran ergonomia ei yksinkertaisesti sovellu seisten ajamiseen, mika tekee vaikeassa maastossa liikkumisen raskaammaksi kuin oletin.
Varsinaisia vaaratilanteita ei ollut ensimmaistakaan... mutta...
Lumisella jaatyneella mutkaisella kantatiella (tyyppia harkatie) alkoi kokemuksen ja rengastukseen kohdistuvan luottamuksen johdosta tulla vauhtisokeutta. Kun keskella aakeeta laakeeta olevaan hyvin nakyvaan mutkaan paasi vetamaan sielunsa kyllyydesta ei siina ensimmaiseksi nopeusmittaria tullut tuijotettua. Hyvassa pitkassa sladdissa pyoran nopus kuitenkin kasvaa koko ajan ja useammankin kerran tuli eteen "hupsista tilanne" jolloin pyoran nopeus oli karannut aika reilusti toiselle sadalle kun liuku oikeni, pystyi irroittamaan katseen etusektorista, ja naki mittarilukemat.
6. Rajoittavat tekijat
Vaikeimmissa paikoissa etenemista rajoittivat pyoran paino, jousitus ja maavara. Kovin kummonenkaan ei spoorin tarvinnut olla niin johan alkoivat jalkatapit nousemaan. Pohjapanssarin puuttuminen epailytti ja hiljensi vauhtia hankalilla osuuksilla.
7. Reititys
Perusreitit GT kartoilta ja kurapyorailijoiden sivustolta http://www.matkaendurot.net" onclick="window.open(this.href);return false;
sitten reitti tuppukyla - tuppukyla navigaattoriin, reittivalinnaksi lyhin reitti ja navigaattori vedatti lapi peltotiet ja metsaautourat.
Parhaimmat ajofiilikset olivat jaatyneilla lumisilla kantateilla, sora/ja metsaautoteilla seka metsakoneurilla. Varsinaisille enskareiteille an lahtenyt.
8. Varottavaa
Syvat spoorit ja metsakoneiden rengasurat. Yksin liikkuessa urista nosto hankalaa.
Urien ja metsaautoteiden keskella taytyi varoa heinikon peittamia routakivia.
Jaatyneilla lumisilla hiekkateilla matalatkin kura/mutapolanteet olivat hankalia.
Pienemmat metsaautotiet kallistuivat ajoittain ulkokurveihin, joisssa usein valumaveden muodostamaa jaata. Niista irtoaa hyvin jos haluaa... ja joskus vaikkei haluaisikaan.
Kannattaa myos muistaa, etta syvalla metsassa apukin on kaukana.
Hankalimpia olivat suolatut tiet. Niita ei valitettavasti etelassa pysty kokonaan valttamaan... jotta eipa muuta kuin lyhimman kautta hampaita narskutellen.
9. Nakyvyys
Ei siihen kuukaudessa oikein ratkaisua loytynyt. Viimeistaan suolatun tien kura sumensi lasit. Nolanin C-com avattava kypara oli onneton pakkasessa. Kokeilut jaivat visiirin jaatymisen takia muutamaan kertaan.
Visiirilla varustettu nolanin avokypara oli ok, visiiri jaatyi paukkupakkasilla, mutta pidin sita mukana tankkilaukussa. Lentaja lasit... kayttokelvottomat. Crossilasit...
naarmuuntuivat. Pienet uimalasityyppiset keltaiset suojalasit olivat kohtuu hyvat mutta parhaimmiksi osottautuivat kirkkaat ampumalasit. pidin tankkilaukussa visiiria ja kaksia laseja joita vaihdoin tarpeen mukaan.
10. Yleista
Ennakoivalla ajoasenteella ja sopivalla kaasulla hulvattoman hauskaa hommaa. Ei vaikeaa, eika extreamea... silla tekemalla oppii. Jos normaali matkapyoraily olisi 0 - 10 asteikolla arvotettuna kiinnostavuudeltaan 4, niin talviajolle annan hetkeakaan eparoimatta arvosanaksi vahintaan 8. Eli niin hullulta kuin se kuullostaakin, omalla kohdallani kesakausi muuttui kertaheitolla matkapyoraillen vietettavaksi moottoripyorailyn suvantovaiheeksi ja varsinainen pyorailyaika alkaa tulevaisuudessa tiepohjien jaatymisesta ja ensilumista.
11. Muutoksia
Kokemusten perusteella pyoraan tehdaan seuraavat muutokset: xenon valo, pohjapanssari ja etutelareihin suojakumit. Kesaksi pyoraan pistetaan toisilla vanteilla enskakumit... ja jos siita ei nyt ihan soranorsua tulekkaan... niin tuleepa ainakin matkaefelantti. Kaytto tulee jatkossakin keskittymaan pikkuteille ja maastoon.
12. Lopuksi
Kokemuksen perusteella voin vain suositella Sportstereiden talvikayttoa. Talviseisotukseen ei ole muuta syyta, kuin henkilokohtaiset mieltymykset. Oikealla varustuksella ja asenteella ajokautemme on 12 kk, eika hauskinta valttamatta ole sydankesalla.
Toivottavasti ensi talvena talviajureita on jo useampia, mielellani kerron puhelimitse hommasta minka osaan, eli kiinnostuneet pistakaa PM:aa niin palataan asiaan.
Pyorani on nahtavissa TURUN SGN liikkeessa, jossa katsottavissa myos laaja kuva-aineisto reissuilta.
Lopuksi suuri kiitokseni Turun SGN-bikes henkilokunnalle. Pari vuotta tata yhdessa pahkailtiin. Rakensitte hienon ja tarkoituksenmukaisen pyoran, ja huoltopalvelunne pelasi upeasti.
Sydamellinen kiitokseni yhteistyosta.
w4p2 / Juha Lehtonen
LIFEMEMBER