Elä muike hermostu...
Nythän on niin, että keulalle (samoin kuin esimerkiksi rungolle ja takahaarukalle) ei ole olemassa yhtäkään EU-peräistä vaatimusta. Kansallisia ovat ne vaatimukset. Vastaavasti mitään EU-laajuista hyväksyntää keulalle ei voi saada, vaikka haluaisikin.
Ei noita Suomessakaan niin vain saa pulttailla kiinni. Kansalliset vaatimukset pitää täyttää muutoskatsastuksessa. Tällä hetkellä voimassa olevan kopterilain mukaan näitä vaatimuksia ovat jättö, keulakulma ja akseliväli. Koska sokerikarhulta saa mittatilaustavarana keulan, nämä vaatimukset eivät ole ongelma. Ja jos uusi kopterilaki menee läpi, Suomen kansalliset vaatimukset muuttuvat järkevämmiksi akselivälin ja keulakulman osalta. Saisi rakentaa niitä choppereitakin...
Hankalampi juttu on keulan rakenteellinen kestävyys. Asiasta on Suomen laissa säädetty erittäin epäselvästi, joten yleensä katsuri edellyttää valmistajan vastuuta. Tällöin periaatteessa riittää, kun keula on sellaisen tehtaan valmistama, jolle valmistajan vastuu voidaan ainakin teoriassa osoittaa, kuten sokerikarhun osalta on asia. Sama koskee vaikkapa Mr Mooren tekemiä risukeuloja tai Tollen telarikeuloja, ei niillekään ole mitään EU-vaatimuksia hyväksyntätodistuksista puhumattakaan, mutta niin vaan kumpiakin näkee Suomessa ja ulkomailla ihan laillisina. Ja hyvä näin, jos minulta kysytään.
Se kaikkein vaikein ongelma liittyy siihen, jos joku Autotalli-Arska värkkää tuollaisen keulan ihan korkeimman omakätisesti. Tällöin valmistajan vastuu ei riitä, ja ollaan konttoriarpajaisissa. Valistunut katsuri ymmärtää, miten keulan rakenteellista kestävyyttä on järkevää arvioida, ja osaa pyytää tiettyjä järkeviä selvityksiä rakentajalta. Niiden perusteella katsuri sitten hyväksyy rakennelman ja ottaa siitä samalla itse vastuun. Ei-valistunut katsuri puolestaan ei ymmärrä koko hommasta yhtään mitään ja kieltää muutoksen.
MMAF:lla on viimeksi mainittuun ongelmaan tekeillä ratkaisu. Sitä saadaan kuitenkin vielä tovi odotella. Loppujen lopuksi ongelma koskettaa hyvin harvalukuista joukkoa.