Harley-Davidson Club Finland

Olisi tarkoitus kaivertaa alumiinilevyyn kuvioita (n. 3-4mm syviä), ns. "vapaalla kädellä".

Mitä laitteita suosittelette? Entä mistä saa teriä ja mitä ne maksavat?

Työläshän homma on, se tiedetään, mutta oma aikahan ei tunnetusti ole minkäänkään arvoista, joten ei kun hommiin

Kaikki (asialliset) vinkit otetaan kiittäen vastaan

Joskus olen kokeillut pienois poraa ja monenmoisia teriä, sillä ainakin tulee ongelmaksi että terä tahtoo lähteä omille teilleen ja tekee ylimääräisiä asiaankuulumattomia kuvioita. Voisi onnistua jos ostaa semmoisen poran jossa on vaijerilla toimiva teränjätko, jolloin sais tarpeeks läheltä terää kiinni

Noin syvää uraa voi olla vaikea - ellei mahdoton - kaivertaa käsivaralta. Ainakin joutuu hinkkaamaan samaa viivaa monta ohkaista pyyhkäisyä.

hemuli kirjoitti:Noin syvää uraa voi olla vaikea - ellei mahdoton - kaivertaa käsivaralta. Ainakin joutuu hinkkaamaan samaa viivaa monta ohkaista pyyhkäisyä.

Kyllä... monta ohkaista pyyhkäisyä ja aikaa kuluu...
Mutta ei se(kään) mitään.

Millä työkalulla/työkaluilla pääsisi alkuun?
Terät?

Tarkoittiko pyjis sellaisia taipuisalla varrella olevia pienoisporia?

Menetelmänä ajattelin että piirrään kuviot levyyn, poraan 3-4mm reikiä ja muotoilen sitten reiät jollain kaiverrusterällä...

Kyl mä kans sanoisin että noin syvä ura ei onnistu käsivarralla.
Ainakaan hallitusti. Koska mikään pyöriväterähän se ei voi olla, niinkun jo todettiin. Ei millään pysty pitää käsin kiinni.

Mä oon nähty kun teräkseen on kaiverrettu tärykynällä. Alsaan sellanen tärykynänkärki uppoo jo varmaan millin syvyyteen.
Mut muistelen jostain ikivanhasta Easyrideristä lukeneeni juttua kuinka motskarin osiin kaiverretaan. Ne työkalut näytti samanlaisilta taltoilta/temmeiltä mitä puusepänhommissa käytetään.

Jos mun tarttis alkaa treenaa, kävisin hakees Työkalupalvelusta pikateräspuikkoja ja juottaisin ne messingillä johonkin 20cm putkenpätkiin kiinni. Sit hioisin ne puikon päät haluttuun muotoon. Pitää vaan vähän ymmärtää metallia leikkaavan terän geometriaa.

Minäpä en ihan tyrmää käsivaralta Dremelillä kasertamista. Niistä urista ei kyllä millään aivan teräväreunaisia, mutta varsinaisena jippona on kärsivällisyys. Sitä tarviis aika rutkasti. Eli "syöttöä" ei sais olla niin paljon, että Dremelissä kierrokset laskisi. Muuten se just lähtee lapasesta. Se on että viis minuuttia kasertamista ja tunti taukoa, että hermo ja käsi lepäävät, muuten menee varmasti pieleen.

Voisiko talttauspuikolla (en puhu hiilikaaritalttauksesta) tehdä alumiiniin tai noin kapeita uria?

70-luvulla TM:ssä oli semmoinen sähkönikkarointipalsta ja kerran siellä oli just metallintyöstöstä. Ideana oli siinä 24 voltin lähteestä noin 50 A virralla taltata käsivaralta dielektrisen nesteen alla. Jonkin sortin pulssitus siinä oli, hirveä määrä transistoreita, vai virranrajoituksenako liekkö toimineet. Liekkö siis vähän niinkuin MDM. Varsinainen highend-kipinätyöstö eli EDM kyllä tekis monia kertaluokkia pienempiäkin detaljeja, olen sitä joskus pellepelottomana omatekosella EDM-virtalähteellä käsivaralta testannut. Olisi varmaan parempi, että tästä jatkais joku joka tosiaan jotain tietääkin.

Tuo kipinätyöstö varmaan teetettynä on aika kallista eikä nyt taida olla tarkotuksena teettää mitään?

Edit: nyt vasta huomasin, että kysyjä kaipaa asiallisia vinkkejä

Mä en tollasesta Lyytisen kipinätyöstöstä mitään tiedä, mutta oikea kipinätyöstö on ihan eri hommaa. Siinä kuparista tai hiilestä tehdään negatiivi jota syötetään kappaleeseen. Menetelmä tapahtuu sähköäjohtavaan nesteeseen upotettuna. Esim. neliskanttinen reikä syntyy syöttämällä neliskanttista puikkoa. Puikko ei kosketa aihioon, vaan on vähän irti pinnasta. Kipinöinti palikoiden välissä syö aihiota.

Harkitse tota mun aikaisemmin ehdottamaa menetelmää. Sen perusidea on kuin metallihöylällä. Olen mm. kokeillu tehdä kiilauran sorvissa akseliin niin että kappale ei pyöri (pakka lukittuna) ja terän paikalla vähän kuin taltan terä. Kun tarpeeks monta kertaa kelkkaa työntää, niin ura syntyy..

Lawless kirjoitti: kaivertaa alumiinilevyyn kuvioita (n. 3-4mm syviä), ns. "vapaalla kädellä".

Noin syvä kaiverrus alumiinini ei todellakaan ole helppoa ja käsivaralta käytännössä mahdotonta, mutta kaikkeahan voi ja saa yrittää kärsivällisyydellä. Voi siitä jotain tullakin. Alumiini sulaa ja tekee pursetta yms muuta ikävää. Spriitä voi käyttää jäähdytykseen.

Dremeliä en ole ikinä käyttänyt, mutta nuo lyytisen ohjeet ovat järkevän tuntuisia. Silti en usko homman onnistumiseen.

Tee se piirros paperille tussilla tai piirrä tietokoneella vektorigrafiikkana ja jyrsitytä jollain cnc-koneistajalla, niin hyvä tulee. Jos taas haluat vapaasti käsivaraisesti muuttuvaa syvyyttäkin, niin käsityö lienee ainoa vaihtoehto, mutta ennuste ei ole kovin hyvä.

Hessu kirjoitti:Mä en tollasesta Lyytisen kipinätyöstöstä mitään tiedä, mutta oikea kipinätyöstö on ihan eri hommaa. Siinä kuparista tai hiilestä tehdään negatiivi jota syötetään kappaleeseen. Menetelmä tapahtuu sähköäjohtavaan nesteeseen upotettuna. Esim. neliskanttinen reikä syntyy syöttämällä neliskanttista puikkoa. Puikko ei kosketa aihioon, vaan on vähän irti pinnasta. Kipinöinti palikoiden välissä syö aihiota.

Joo tuo on just tämä EDM (electrical discharge machining) ja kyllä sitä nimenomaan tarkoitin. MDM (metal disintegration machining) perustuu myös sähkön sinisyyteen ja sattuvuuteen mutta siinä se elektrodi ottaa ihan tahallisesti kiinni, eräänlaista talttausta siis. Eli se TM:n juttu oli MDM ja tuo meikän koe EDM. Käsivaralla tarkoitin sillä, että pidin elektrodina toimivaa kuparilankaa käsin mahdollisimman lähellä työkappaletta, sen kuitenkaan sitä koskettamatta.

Sen kuitenkin tarkentaisin, että sen mitä minä nyt tiedän (?), niin se neste ei johda sähköä, päinvastoin. Jokainen pulssi (taajuus 1 - 10 kHz luokassa) alkaa niin, että jännite nousee 100 - 200 V hujakoille ja tässä sähköä johtamattomassa nesteessä tapahtuu läpilyönti. Virta pidetään loppupulssin ajan (luokkaa 10 mikrosekuntia) vakiona, puhutaan 10 A tai isommista virroista. Samasta asiasta kuitenkin puhutaan.

Joe Coolille sanoisin, että enhän minäkään väittänyt uskovani, mutta eikös sitä sanota, että yrittänyttä ei laita kuin korkeintaan uudestaan yrittämään

pienenä vinkkinä: kurssikeskuksilla on usein
hyvä konekanta ja paljon aikaa toteuttaa
tuollaisia ideoita, varsinkin jos opettaja sattuu
olemaan motoristi.
-eeko

Tässä vähän videopätkää kaivertamisesta sellaisella vapaan käden (free hand) "täristävällä" kaiverruslaitteella.
Voimankäyttö jää koneelle, itse vain "ohjailet." Käytät joko jalkapoljinta tai kämmenpohjaa "kaasuna".

Tossa kuvassa ilmalla toimiva (onko muita? sähkömoottorilla täristävä?) kaiverrin jonka iskunpituutta ja tahtia voi säätää.
http://www.handgravers.com/

Ja sitten mikroporan/kaivertimen käyttöä tavaran poistossa.
Esim, Dremel, Proxxon ym taikka letkuporat. Taitaa Biltemasta saada sellaista pientä ilmanpainekäyttöistä letkuporaa ja siihen teriä. (taitaa käydä myös porttaushommiin...)

Alumiini on siinä mielessä hankalaa, että tukkii terät tosi helposti. Terän pitää olla "karkea" (=isot väli) jotta aine mahtuu poistumaan eikä vaan junttaudu siihen terään kiinni. Isopropanoli alkoholi (tai esim Sinoli) on hyvä työstö/jäähdytysneste alumiinille.

Letkuporia (riippumoottorit) esim Sar Machine tai hammaslääkäritarvike kaupoista.

Ja itse käsin kaivertaminen (ilman sabluunaa) ei olekaan sitten ihan helppo homma. Vaatii paljon harjoittelua mutta jos esim pinstraippaaminen sujuu niin kaivertaminenkin taitaa onnistua "helposti".

Hieman asian vierestä: Alumiinin työstössä kokeilun arvoinen litku on etanolipohjainen tuulilasinpesuneste, itsellä kokemuksia esim. wurthin aineesta. Jäähdyttää riittävän hyvin, käryt ei huimaa, eikä hintakaan ole paha..

Paljonhan käytetään myös lasolia, jossa haju tosin on hieman tukevampi.

Hyviä vinkkejä - kiitos kaikille!
En missään tapauksessa lähde pessimistisellä mielellä hommaa tekemään, vaan kuten joku jo mainitsikin, aikaa tulee menemään, mutta menköön. Pääasia että onnistuu. Näkyypähän käsityön jälki.

Kyllä Dremel on kelpo laite, olen sillä modannut mm. yhden japsin valuvanteen HD:hen sopivaksi ja juuri tuollaisella jyrsin-/kaiverrusterällä. Sinolia(!) kyllä meni, mutta sitä sai kaupasta lisää

CNC-koneistamoon olin yhteyksissä, mun jutussa on niin pienellä säteellä olevia kuvioita että esim. r2 tapilla joutuisi ajamaan liikeradat, ja... se maksaa (=aikaa menee prkleesti)
Ammattikoulu olisi EHKÄ vaihtoehto, en sitten tiedä suostuvatko nekään.
Vesileikkaajilla(kin) on kuulemma nykyään Z-suunnassa toimivia 3D-laitteita, eli sieltä saattaisi saada apua. Toleranssitkin ovat kuulemma varsin tarkkoja (muutaman kympin heitto - vahvistamaton tieto)

Jotenkin haluaisi itse kokeilla "rajojaan" ja tuota Hessun ehdottamaa talttasysteemiä. En ole sellaista ennen kokeillut...
Onhan kaikenmoisia kuvioita ollut lehdissä mm. rocker boxeja ja jakopään koppia on "tatuoitu", viimeisimpänä Andyn "Mala Suerte", jossa oli joululahja-Dremel pistetty tositoimiin.

Silti ajattelin kokeilla pylväsporakoneessa pienehköllä jyrsintapilla porata ensin reiät kuvion viivojen kohdille ja oikeaan/samaan syvyyteen, jonka jälkeen maltillisesti Dremelillä viimeistely ja oikea muoto.
Eihän alu nyt niiiiiin kovaa ole, savea...

Hemulin mainitsema Lindsayn AirGraver taitaa maksaa 'paut 2000 taalaa.. muutama vastaava ilma-taltta löytyy mm. GRS nimiseltä firmalta (GraverMeister yms.)

Taitaa järkevin - ja huokein - vaihtoehto olla paineilmalla toimiva kaiverrin, eli semmoinen paksun kynän kokoinen vehje.. Käsittääkseni Andyn Mala Suerte on kaiverreltu juurikin tuollaisella..

-t-

<edit>sorry sekoilut.. rälläkän ja hitsauskaasujen huurut ovat sumentaneet tajuntaani.. eli mr. Smuigen mainitsema.. tosin jos olisi pitänyt veikata, niin todennäköisyys olisi ollut viestien määrän perusteella Herr Hemulin puolella..</edit>

Thomas kirjoitti:Hemulin mainitsema Lindsayn AirGraver...

Kaikki kunnia kyllä Smuigelle ...

Mala Suertessa taitaa ne kuviot olla kyllä aika paljon matalammat kuin 3-4 mm. Tarkkana niissäkin on saanut olla, voisi ketuttaa kun olet hakannut koko kuvan valmiiksi ja viimeisellä vedolla lipsahtaa...