Juvakka kirjoitti:Se on takomisen yhteydessä helppo vaikka karkasta, jos tarvetta on.
Alkuperäseen kysymykseen vaikea sanoa, kun ei oo puhetta osista. Mutta äkkiseltään kun funtsii, niin sellasia osia, mitä mun mielestä vois olla taoksia, niin kyllä kestää.
Mut toi karkaisu? Siis tollanen tavallinen teräs, vaikka esim. ns. lattarauta.
Sitähän ei pysty kovinkaan helposti karkaisemaan. Punaseksi kuumentaminen ja veteen heittäminen ei koveta sitä yhtään. Ainut konsti millä se onnistuu ja kylläkin sepät on käyttänyt satoja vuosia, on laittaa kappale niin ison hiilikekälä kasan sisään, että osa peittyy kokonaan. Pitää sitä siellä tuntikausia ja sit kastella. Sillon sen pintaan siirtyy sen verran hiiltä että pinta vähän kovenee. Siihen saa epämääräisen muutaman kymmenesosa millin paksuisen pintakarkaisun. Huonon sellasen. Mikään kaasupilleillä kuumentaminen ei sitä saa aikaiseksi.
Tän voi jokainen ite kokeilla jos ei usko, koska yleinen luulo on väärä.
Kuumentaa punaseksi latan pätkän ja heittää vodaan. Pora ja viila pystyy siihen ihan samalla lailla.
Yleensä myös kuulee, että "kyllä se kovenee. Kun vaikka hitsaa..."
Se taas johtuu siitä että puikko-, mig-, tig lisäaine (esim OK48) on niin seostettuaterästä jotta hitsaus tapahtuma helpottuu että se hitsi kovenee. Jopa, vaikka sitä ei jäähdytä vedellä. Se niin sanotusti erkaumakarkenee.
Mutta, kun vetäsee tigillä tai happi-asetyleenillä pellit toisiinsa kiinni ilman lisäainetta. Sauma on aivan pehmeä:
Toisaalta sellasen kappaleen lujuus ei siitä lisäänny yhtään, joten en ymmärrä hyötyä.
Kromimoly ja monet muut erikoisteräkset on sitten eriasia. Ne kun karkaistaan, niin lujuus ja kovuus kasvaa samassa suhteessa tiettyyn pisteeseen asti. Sen ominaisuuden hienous on siinä että kovuuden mittaaminen kappaletta rikkomatta on helpompaa, kuin lujuuden.
Joten taulukosta kattomalla tietää kuinka lujaa kama on, kun on mitannu kovuuden.
Et sillee...Tuliks pädettyä taas tarpeeks?