Sisäinen pussihousuni haluaa pelastaa tuon kasikolmosen, toki en itsekään ihan 100% alkuperäiseen kuosiin sitä laittaisi, saattaisin jotain vilkkuja ym hiukan muuttaa mutta väriosien maali jäisi ennalleen. Onhan siinä naarmuja ja lommoja mutta silti... Rungossa on ruostejälkeä, ja varmaan kone vuotaa kun tiivisteet lienevät kohtuurapeat, eli on siinä hommaa. Mutta sellainen "aikakautensa very very mild custom" siintelee mielessä.
Eipä sillä, reippaamminkin rakennetut pyörät ovat hienoja nekin, ja jokainen niistä on rakentajansa näkemys siitä mikä tekijälle itselleen sopii. Esim se mainittu 77-vuoden yksilö, ei ihan "my cup of tea", mutta kyllä siitä jotain saisi rakenneltua, tankki ehkä vaihtuisi peanuttiin ja mittarit toisenlaiseen koteloon ja sarviin kiinni jne. Muutenhan siinä olisi hyvä lähtökohta esim Bronson-tyyliseen lopputulokseen, on pinnavanteet ja satulakin valmiiksi vähän sinnepäin
Itselläni ei ole kokemusta kovin monesta pyörästä mutta uusin ikinä omistamani oli vm 73 piikkihonda vuonna 1986... Täysi rysä eikä käynnistynyt ostotilanteessa. Ei ollut kovin kallis (750mk) mutta pirusti teetti töitä ja vei loputkin rippilahja- ja ruohonleikkuurahat ennenkuin tien päälle pääsin. Toinen ääripää on tämä samanvuotinen CB350 jonka ostin valmiiksi museorekisteröitynä jotain 5-6 vuotta sitten. Kosmetiikka ja moottori kohtuukunnossa mutta kylläpä senkin jarrut, alustan ja monta muuta juttua sai käydä läpi ennenkuin uskalsi toden teolla ajamaan lähteä. Kai se aina vähän tällaista on vanhojen vehkeiden kanssa.
Varmaan 883 evo kulkisi mulle tarpeeksi ainakin aluksi mutta noita viisvaihteisia remmivetoisia 1200-malleja tosiaan olen itsekin katsellut rautikselle vaihtoehtona. Vaikea verrata, koko lailla eri elukoita kun ovat. Saahan pienemmän tottakai muutettua 1200:ksi mutta ilmeisesti kansillekin pitäisi jotain tehdä jos täyden hyödyn haluaa.
Olisko pitäny...