Monet BT:n omistajat kyllä sportteja vähättelevät. Itsellä neljäs BT menossa ja pitkähköstä ruodostani johtuen ne ovat olleet hyviä valintoja ajopyöriksi, vaan sportit ovat silti aina kiinnostaneet, ja varmaan harrastepyöräksi sellainen joskus talliin eksyy.
Nykyinen Dyna Fat Bob on osoittautunut mahtavaksi reissukumppaniksi. Pyörään saa tavaraa kyytiin hienosti, kunnolliset ulkoiset takaiskarit kantavat painon nöyrästi ja epämuodikkaat suuriprofiiliset renkaat nostavat hymyn huulille huonokuntoisilla teillä (ja niitähän alkaa löytymään). Pyörä on tosi vakaa, ja samalla painostaan huolimatta ketterä ajella myös reippaammin. 90 hv takarenkaalla pienellä kutittelulla on sopiva teho ja tuplalevyiset etujarrut tarjoavat kerrankin hyvän jarrutustehon. Tuplalevyt oli muuten suurin syy tämän mallin ostoon, rengastus oli toinen.
Vaimolla on -08 1200 Sportti. Oikein luotettava pyörä ollut, ja viime talven pienen pyristelyn jälkeen sopivan rivakkakin. Tavaraa saisi mahtua mukaan paremmin, mutta syynä on enemmänkin rouvan ulkonäkömieltymykset pyörän suhteen kuin pyörän pienuus. Eipä silti, omat tavaransa tuo pyörällään rahtaa, minä sitten omat ja yhteiset joten homma toimii.
Se vähä mitä kyseistä sporttia olen ajellut, niin eka ajatus on kaiken helppous. Pyörä on Harrikaksi pienehkö ja kevyt, jotenkin näppärä työnnellä ja pyöritellä, silti aivan vakaa ajaa tuulessakin. Tämä yksilö on viisaasti jätetty keulastaan orkkikseksi, eli kapeaksi kuten sportin kuuluu, jolloin se kääntyykin enemmän kuin kaksi astetta

Pikku vinkki.
Koitan tässä kai sanoa että vaikka Sportti on pikkuharrikka, on se oikeastaan aika iso moottoripyörä, ja aivan yhtä käyttökelpoinen kuin muutkin HD:t. Kuskin mitat saattavat olla ne suurimmat rajoitukset tässä, mutta tiedän montakin isoa ukkoa jotka ajelevat Sporteilla tyytyväisenä.