Harley-Davidson Club Finland

hemuli kirjoitti:Tiedän Sportun mainitseman mahdollisuuden, tarkoitinkin tehdastekoisia kappaleita. On noita tullut ihasteltua edellä mainitussa panheadissa useampaankin kertaan tänä kesänä...

hö, ja mäkun luulin kerrankin päihittäneeni sut...turha toive..

Just joo. Riittävästi malmia joka paikkaan, se on hyvä nyrkkisääntö, joo. Kuinka paljon on "riittävästi"? Ellet osaa vastata muuta kuin "riittävästi", niin mitä oikeastaan olet tekemässä?

Sama juttu karsastajan näkökulmasta: jos et tiedä, mitä olet hyväksymässä, ei edellytyksiä hyväksynnälle ole olemassa. Jos sitten joku heittää veivinsä sen takia, että se ihan itse tehty t-kappale pamahtaa paskaksi kesken ajon, niin arvatkaapas, mitä sitten tapahtuu? Entäpä, jos se ihan itselle tehty t-kappale pamahtaa paskaksi seuraavalla omistajallaan?

Sillon nelkytluvulla lujuuslaskenta oli sitä, että joku pantiin ajamaan sillä malmikasalla pitkin perunapeltoa vuodeksi. Jos oli sen jälkeen ehjä, oli hyvä.

Nykyään lasketaan. Myös Milwaukeessa. Haluttiin sitä tai ei. Nykyään myös mitataan päästöjä, meteliä ja sähkömagneettista säteilyä. Tervetuloa 2000-luvulle.

Onhan se hyvä että lasketaan. Samalla koko touhu kuitenkin etääntyy yhä kauemmas tavallisen harrastajan ja käsityöläisen ulottuvilta.

Ketkä tästä hyötyvät? Tai voisi muotoilla kysymyksen toisinkin - ketkä käyttävät eniten rahaa Brysselin käytävälobbaukseen? No tietysti teolliset valmistajat.

Jos homma jatkuu samaa rataa niin kahdenkymmenen vuoden kuluttua kukaan ei enää edes osaa tehdä mitään itse. Kaikki pitää ostaa valmiina. Käsityöläisperinne kuolee.

Mitenköhän ihmiskunta on pysynyt hengissä tähän asti kun ei ole osattu laskea ...

Sain pyytämäni / tarvitsemani tiedon, ja lisäksi näkemyksiä useammalta kantilta. Kiitos keskusteluun osallistuneille.

Mistähän alkais?
Joo, mä yritäin pyristellä tänne 2000 luvulle vaikkei yhtään huvittais ja huonosti on tähän asti sujunu.
Jos jotain hajoo. Artisti maksaa aina.

Ei noi lujuusopin laskut mihinkään oo muuttunu sitten 40-luvun. On kai nää ns. tietokoneet asiaa vähän helpottanu. Ilmeisesti nykyään on olemassa jotain mallinnusohjelmia voimavektoreille, en tiedä, vaikka jonkun verra työkseni niitä laskenkin.
Mua kyllä kiinnostais tietää minkä suuntaisia ja kuinka suuria voimia kohdistuu T-kappaleisiin kun ajetaan 120 lasissa, 20cm routapahkaan,
100 kg kuski kyydissä, +20" keulalla varustetulla 250 kg painavalla pyörällä, 4" stretsillä ja 50 asteen kulmalla, 2 bar rengaspaineilla, x kg jousien esijännityksellä 40-60 painojakaumalla ym. ym. ym. Muuttujia on vaan niin paljon. Varmuuskerroin täytyy olla sitä luokkaa, että käsityöläisjärki, kokemus taitaa sitteinkin olla tie menoon.

Kyl mä toisaalta ymmärrän ton insinöörimäisen lähestymistavan, mutta ite vaan diggaan enemmän tosta perinteisemmästä tyylistä. Aika vähän suomessa on tapahtunu onnettomuuksia huonosti tehtyjen T-kpl:n takia.
Tähän liittyy myöskin tää ajatus henkilökohtaisesta vastuusta omista tekemisistään. Varsinkin kun ei sillä karsastajalla ole kumminkaan mitään vastuuta mistään mitä käsiensä läpi päästää.

hemuli kirjoitti:Moniko on esimerkiksi nähnyt valmiita KAPEITA kulmaa muuttavia t-kappaleita? Otan heti yhdet..

HHI tekee kapeitakin kulmalla.
Hintoja voipi kattella tästä linkistä

Kiitos Mikira, olinkin unohtanut HawgHaltersit kokonaan. Heillähän on kaikkea erikoista, mm. kulmaa muuttavat kappaleet Heritagen peltikeulaan.

Jos se itse tehty t-kappale pamahtaa paskaksi, sen liikenteeseen hyväksynyt karsastaja saattaa todellakin joutua siitä vastuuseen. Ei suinkaan olis eka kerta, jos ei nyt rajoituta vain t-kappaleisiin. Olosuhteista riippuen myös artisti itse voi olla vastuussa, tai voi olla ettei ole, mutta karsastajasta vastuukysymysten tarkastelu joka tapauksessa alkaa.

Lujuuslaskennassa tuo lähtöarvojen arpominen on se hankala juttu. Aikanaan autonvalmistajatkin laskivat femillä laskemasta päästyään, kunnes joku keksi lätkäistä yhden auton täyteen mittareita... Nelkytluvulla en tietenkään itse ollut lujuuksia laskemassa, mutta jostakin syystä nykyiset matskut ovat harliskoissakin selvästi vanhoja tukevampaa kamaa.

Jollakin tavalla asiassa pitää pystyä keskustelemaan yhteistä kieltä; "riittävä" lujuus tai "käsityöläisjärki" eivät mun mielestä tätä vaatimusta täytä, niin kauan kun niitä ei voi jollakin tarkkuudella mitata.

Aina tämä ei kuitenkaan merkitse mahdottoman monimutkaisia laskelmia. Esimerkiksi juuri T-palikan osalta hommassa voi vähän oikaista ja käyttää alkuperäistä palikkaa referenssinä. Ylimitoitus orgiskamassa, ainakin näissä evoluutio- ja tvinkämaikakauden tekeleissä, näyttäisi yleensä olevan niin suurta, että melko turvallisesti niiden kanssa voi pelata.

Jos kykenee t-palikat itse valmistamaan, kykenee luultavasti yllättävän moneen muuhunkin asiaan. Esimerkiksi jonkinlaisen näytön esittämiseen siitä, että ne myös kestävät.

Ketkä tästä hyötyvät, kyselee mr. H. No, ensimmäisenä tulee mieleen harrastaja itse: hän saa jonkinlaisen käsityksen siitä, että tekele on oikeastikin ihan hyvä. Toiseksi tulee mieleen hänen harrastajakollegansa, joka ostaa pyörän häneltä ajellakseen sillä. Kolmanneksi tulee mieleen harrastajakunta yleensä. Jos rakennemuutoksista seuraa loukkaantumisia tai kuolemantapauksia, rakentelu kielletään. Näin ollen on kenties parempi, että puhutaan sitä yhteistä kieltä, jonka sivuvaikutuksena saavutetaan myös parempi laatutaso. Se kieli onnistuu käsityöläisiltäkin, jos tahtovat. Näyttää vain siltä, että kaikki eivät tahdo.

Laskuoppi on pelastanut ja tulee pelastamaan ison määrän ihmishenkiä näissä liikenneasioissa. Pikkaisen on naiivia kiistää tämä.

mcmies kirjoitti:...Jos rakennemuutoksista seuraa loukkaantumisia tai kuolemantapauksia, rakentelu kielletään...

Heitäpä tähän lista vaikka viimeisen kymmenen vuoden ajalta tapauksista, joissa on voitu kiistattomasti todistaa kuolemaan/loukkaantumiseen johtaneen onnettomuuden johtuneen itse tehdyn osan pettämisestä?

Mielestäni on hiukan outoa, että toisaalla tehdään tutkimuksia siitä kuinka muunneltujen ajoneuvojen keskuudessa tapahtuu keskimääräistä vähemmän onnettomuuksia mutta sitten ollaan vaatimassa hirvittävää määrää byrokraattista paperinpyörittämistä yksinkertaisissa asioissa.

Helppoahan se on harrastajalle joka hakee kaiken valmiina kaupasta ja saa sieltä paperit osista, mutta kyllä tavalliselle metallimiehelle voi tehdä tiukkaa laatia edes vapaamuotoista kirjallista selvitystä tehdystä työstä. Vaikka kuka tahansa pystyisi näkemään että tehty osa toimii tarkoituksensa mukaisella tavalla ja kestää sen mitä sen pitää kestää.

Kyllä virkamieskoneisto hykertelee tyytyväisenä kun harrastajat keksivät itse tällaisia todistustaakkoja eikä heidän tarvitse vaivata päätään moisella.

Ymmärrän kyllä että tekijöitä mahtuu tähän maahan monentasoisia, ja jotta meillä olisi yleispätevä lainsäädäntö joka mahdollistaa mahdollisimman vapaan rakentamisen on oltava myös selkeät vaatimukset tehtyjen muutosten laadusta. Olen itsekin korjaillut useampia sellaisia toisten tekemiä virityksiä että tekisi mieli käydä katkomassa tekijältä kädet olkapäistä ettei enää pääse vaarantamaan kanssaihmisten terveyttä tekosillaan. Jotenkin nekin kötöstykset vaan on kestäneet...

Ulkomailta löytyy kyllä aineistoa, jossa rakennemuutosten vaikutus turvallisuuteen näkyy sillä kielteisellä tavalla. Suomesta aineistoa ei ole saatavilla, koska sitä on tilastoitu huonosti tai ei ollenkaan. Minkä mr H:kin hyvin tietää. Tässä koko hommassa tarkoituksena on, että niitä tilastomerkintöjä ei tulisikaan.

Todistustaakka ei ole minun keksintöäni. Tätäkin palstaa seurannee moni, joilla on kokemusta näyttöä vaativista karsastajista. Jos joku karsastaja ei näyttöä vaadi, hän yleensä tietää asioista riittävästi, että on valmis ottamaan riskin mahdollisesta vastuuseen joutumisesta. Käsitykseni mukaan viimeksimainitut edustavat karsastajakunnassa vähemmistöä.

Vaikka kuka tahansa pystyisi näkemään että tehty osa toimii tarkoituksensa mukaisella tavalla ja kestää sen mitä sen pitää kestää.

Tästä juuri on kyse siinä yhteisessä kielessä: ei todellakaan pysty näkemään, eikä kestävyydestä ole vielä silmämääräisen tarkastelun perusteella minkäänlaisia takeita. Tarvitaan jotain muutakin.

Kysymys ei kuitenkaan ole "hirvittävästä määrästä byrokraattista paperinpyörittämistä". Jos homma hoidetaan oikein, paperinpyörittämisen voi suurelta osin hoitaa esimerkiksi MMAF. Runkomuutosten ja omavalmisterunkojen osalta työ on jo käynnissä, AKE:n avustuksella. T-kappaleiden kanssakin voisimme itse asiassa tehdä samankaltaisen selvityksen, jolloin harrastajien paperinpyöritys jää vähemmälle. Jotta tämä olisi mahdollista, tarvitaan kuitenkin ukkoja tekemään duunia. Vähemmän viisastelua, enemmän toimintaa...

Jotain jää silti harrastajallekin, esimerkiksi ainetodistusten toimittaminen. Jos tämä on sille metallimiehelle ylivoimaisen vaikeaa, jättäköön tekemättä.

GARI: jos tahdot olla MMAF:n suuntaan avuksi, otapa vaikka meikäläiseen yhteyttä esim. privaviestillä. Voitaisiin vähän miettiä, josko tuosta sun projektista saisi yleisemmin hyödynnettävää tietoa.

Onko täällä päästy asiassa etiäpäin? Muistan kesältä yhden pompero lehden jossa oli juttua t-kappaleiden valmistuksesta. Tekivät 6500:sta alumiinista cnc-koneella. Itellä T-kappaleet parhaillaan koneistuksessa. Alumiinia jotain 3500:sta,voi olla että on liian pehmeää..Demoa demon perään..

http://www.apollomaterials.fi/alumiinit.html tuon taulukon mukaan näyttäis olevan aika veteliä nuo 3000 alkuiset alumiinit, jos vaikka vertailee tuohon 6000:seen. R 0.2%=myötöraja?,Rm=murtolujuus ja HB=kovuus on merkinnät taulukossa josta sitä kestävyyttä voi päätellä.