Mulla on ollut omissa nimissäni sen tuutin lisäksi kolme H-D merkin pyörää.
86 tai 87 mallin 883:n kanssa tuli tutustuttua paikallisen merkkiliikkeen asenteeseen. Itse vuonna 2000 tuottamani pyörän sytkä oli varustettu kärjillä. HD-Centeristä kävin kysymässä kärkiä ja konkkaa, koska laite oikutteli. ”Tuon vuotiseen ei kuulu kärkiä”. Olipa avuliasta. Tuskin siellä olisi ollut elektroniikkasytkänkään osia, mut löysin Hotbiken, jossa on sittemmin tullut asioitua. Tämän vehkeen myin, enkä kelle vaan, vaan poliisille. Olisko sillä osansa, että mua on kohdeltu tien varressa kuin kukkaa?
Jo seuraavana vuonna (2001-) hain ajamalla omatuonnin UK:sta. Se on toi nykyinen 883/1200/turbo. Se kaipasi samantein kampuraremonttia. Hotbike hoiti homman hyvin. Myöhemmin laite tuli tutuksi ja tein jo täyden konerempankin itse. Turbottelun yhteydessä löytyi koneen heikot paikat nopeasti. Sillä pyörällä koestin ihan heti alkupaikoina (2002) HD of Helsinki palvelut. Meillä meni koti tulipalossa 11/02. Soitin mainittuun liikkeeseen palon jälkeen, tilasin noudon, huollon ja talvisäilytyksen. Pienempi homma oli se, että olivat vaihtaneet mun pyörään jonkin toisen satulan akkuja lataillessaan. Jotenkin ne sen mun satulan löysi. Jos olisivat yhtä innolla tehneet myös huollon kuin akkupatterin latauksen, niin tulipalon sammutusvesikin olisi tullut pois pyörän vaihteistosta. Ei ollut kovin vakuuttavaa, enkä sittemmin enää asioinut siellä. Nehän kiisti koko homman.
Dyna (2009-) on saanut olla merkkiliikkeen kosketusta vailla. En vienyt edes uutena, koska virallinen helsinkiläisliike sijaitsi julkisen liikenteen kannalta hankalassa paikassa ja toisaalta myös luotto oli ohkoista. Väsyttää jo näiden rempat, menee tänään Hotbikeen ylihuomista jarruremppaansa varten. Teen sillä välin itse jotakin muuta. Tää on täysin räpeltämätön reissupyörä. Vois olla muutakin merkkiä, mut tää nyt vaan tuli mulle ”hups” kun joku laittoi myyntiin just ostamansa melkein uuden (175-185 km) pyörän halvalla. Hain pois. Isoin inhokki on huonot jarrut.
Honda meinasi unohtua. Tuutin osien metsästys oli sen verran haasteellista ja työlästä, etten vaan jaksanut alkaa remonttiin. Mosan kun olin kammennnut irti ja saanut käsityksen siitä, että se vaatiin täysrempan, niin laitoin vehkeen nettiin tarjolle ja se, joka tuli katsomaan kuljetusvälineen kanssa, oli ”voittaja”.
Pyörä pääsi parempiin käsiin.
