hiekkanen kirjoitti:mikira kirjoitti:Mun mielestä tää oli sen verta kivaa hömppää että oon kattonu jo molemmat kaudet, toisen katoin vaimon kanssa ja hänkin tykkäs. Me kyllä ollaan TV sarjojen suur kuluttajia ja ollaan sitä mieltä että desperate houseviwes hakkaa tän sarjan tv sarjana (edit. mä oon muuten eri mieltä).
Itekkin oon kaksi kautta katsonut.Se ensimmäinen subilla näkynyt pilottijakso oli sarjan käsikirjoittajan tyylille tyypillinen.Jo toisessa jaksossa(ja siitä eteenpäin)sarjan henkilöhahmot pikkuhiljaa alkavat "valjeta".Kuten koukuttavissa sarjoissa(ja hyvässä musiikissa)kaikki ei avaudu ensikatselulla tai kuuntelulla.Ei tuon sarjan tarkoitus olekaan olla joku reality-ohjelma,vaan tv-draama jossa on sekoitettuna toimintaa,ihmissuhdedraamaa ja sitä mustaa huumoria meistä Harrikoilla ajavista henkilöistä stereotypioineen.Jos pilottijakso oli pettymys joillekkin,niin älkää heittäkö "thunderheadereita kaivoon"vaan tsekatkaa se toinenkin jakso.Sarja paranee edetessään.Ja tämä kommentti ei tullut baaripaikkerilta.Motskareilla 70-luvun alusta ja samalla Evolla 90-luvun alusta tien päällä toilailleena pidän sarjasta ja odotan kolmatta kautta,joka ilmeisesti alkaa "äf-äksällä" näkyä syksyllä.Hauskaa etenevää kevättä kaikille !
Se on just näin. Paskimmat levyt on yleensä ensi kuulemalta helppoa ja mukavaa, sellaista niin kuin se oli ennen.
Dire Straits-niminen bändi(varmaan tiedät) julkaisi 80-luvulla "In Rock"-nimisen albumin, joka heti julkaisupäivästä alkaen julistettiin yhtyeen paskimmaksi siihen mennessä, lehtiin ja julkaisuihin kirjoittavien KRIITIKOIDEN toimesta.
Ajan myötä tilanne muuttui, vaikka ei se bändin parhaita ole ollut, mutta kyllä sitä edelleenkin kuuntelee silloin tällöin, mielellään.
Ennen kuin muodostan lopullisen mielipiteeni tuosta sarjasta, niin katson muutaman jakson lisää.
Näin kävi ym kahdella sarjalla. Monta "pari jaksoa-katsottua" on tullut heivattua yli laidan.